Joulu tuli ja meni

... omalta osalta se meni aika pitkälti töissä ja ihan siihen joulurauha tunnetilaan ei tällä erää taas päästy... nooh ensi vuonna uusi yritys :) Koiratkin piteli sitten joulutaukoa, kun ei yksinkertaisesti ehtinyt ja jaksanut treenata, saivat juosta kuraisilla pelloilla vesisateessa. Eilen treenailtiin sitten pitkästä aikaa Forssassa Minnan ja Anskun kanssa, ja tuli taas sellainen olo, että taidan lopettaa koko koiraharrastuksen ja vaihtaa vaikka postimerkkeilyyn.. Miisa ei pystynyt keskittymään ollenkaan, kun näki aksaavan koiran ja kerran se sit pääs irti... Ei se tappelumielessä kai mennyt, mutta lähti ihan kuin saaliille, onneksi ei mitään sattunut, mutta tällaisia tilanteita ei sais tulla! Koiran tulisi pysyä tilanteessa kuin tilanteessa hallinnassa, mutta agility on nyt liian suuri häiriö tälle otukselle.Nyt on siis sovittava ja onneksi jo sovittuna treenejä, että mennään vaan olemaan ja hengailemaan kun toiset aksaa. Koirahan ei ole agilityä mennyt kuin muutaman hassun kerran, ja tuntuu että se repeää liitoksistaan kun näkee vauhdin hurmaa. No ehkä me vielä jatketaan harjoituksia!

Oli siellä pari hyvääkin juttua, ruutu merkin kautta ookoo alustalle sekä tunnari tosi hyvä. Tunnarissa ei arponut ollenkaan vaan otti oman haisteltuaan. Tänään sitten vesisateessa seuraamista, tunnari, jääviä ja hyppyä. Helmiltä on kynsi haljennut, ja maanantaina varmaan ell keikkaa pukkaa, ei se sitä onnu, mutta luulen että kynsi täytyy poistaa että se lähtee siitä paranemaan :(

Fyssarilla ja tokoillen

Viikko sitten Helmi ja Miisa pääsi Kotin Tanjan hoitoon. Mitään maata mullistavaa ei löytynyt, pieniä jumeja siellä täällä, mutta muuten tyttöset hyvässä kunnossa. Meillä oli ajat heti aamusta, ja seuraavan kerran kyllä tuo ikiliikkuja hierotaan joskus iltamyöhään...ei meinannut pieneen päähän mahtua, että miksi heti yöunien jälkeen pitää taas maata rauhassa :) Helmi nautti sitten senkin edestä, reporankana se makoili ja nautiskeli joka minuutista.
 
Meillä piti olla viime viikonloppuna aksakisatkin, mutta koira loukkasi vähän jalkaansa, joten ne jäi harmittavasti väliin. Torstai olikin ohjelmaa täynnä, aamusta hypättiin Minnan kyytiin ja suunnisteltiin kohti Sipoota Jessica Svanljungin yksärille. Aikaa oli roimasti, meitä oli kolme ja aikaa kaksi tuntia. Kyllä taas palattiin maan pinnalle rytisten ja nyt on paljon treenilistalla. Tehtiin noutoa,tunnaria,seuraamista,luoksetuloa ja hyppyä. Yksin on niin helppo touhuilla.... ja mennä metsään monessa asiassa. No luojan lykky meillä on kevät tokontäyteistä elämää, joten elätellään toiveita että kesän korvalla ollaan jo fiksumpia :D Illalla ajeltiin Vapun luokse hoitamaan korvienväliä, siellä aiheena kisäjännitys. Tuli taas oivalluksia ja ajatuksia siitä, kuinka voi itse kaikkeen vaikuttaa :D

Eilen käytiin treenailemassa Loimaan hallissa, ja hienosti Miisa pystyi keskittymään häiriössä ja uudessa hallissa (halleissa tämä ei ole montaakaan kertaa käynyt)... no pari kertaa oli ihan pakko käydä moikkaamassa serkkupoikaa tai sen lelua, mutta muuten keskittyminen ihan ok. Tehtiin lyhyttä seuraamista ja naksuttelua kontaktista, tätä myös peilin edessä. Oi jospa olis oma iso peili.. :) Noutoa, tunnaria, ruutua, jääviä ja lyhyt paikka makuu... Kerettiinkin paljon vajaassa tunnissa. Tunnari oli tosi kiva, se on ollut täällä kotonakin ulkona tehtynä nyt hyvä... paitsi tänään sisätreeneissa matolla. Luulen että kaikki hajut täällä sekotti hieman sitä. Sit piilottelin yhtä lehtien ja minkä ties riepujen alle.

Tänään kaks superhienoo noutoa, joista toinen "kisanomainen" ja mun mielestä suuuper hyvä. Ei ajatustakaan kapulalla leikkimisestä tai kyttäämisestä. Siihen oli hyvä lopettaa. Parempi tehdä vähän ja onnistua kun liikaa ja epäonnistua :))

 

Annoin pikkusormen, se vei koko käden...

Nimittäin paimennus!!! Viime viikolla treenattiin vielä ulkona ja tänään ekaa kertaa sisällä. viime viikosta jäi vähän "hampaankoloon", kun koira ei oikein ollut kuulolla ja maahanmenoja/pysähtymisiä ei uskonut sitten ollenkaan. Tänään tahti oli jo toinen ja vaikka oltiin pienemmässä tilassa, niin koira ei kuumunut ollenkaan niin paljon kun muutamilla viime kerroilla. Maahan menot oli jo aika kivoja, kerran se ämpylöi vastaan ja ihan piti karjaista niin lujaa että oikein kurkkuun teki pahaa :D Katseltiin Uuno serkun ja Minnan menoa, ja toivon mukaan Miisa otti edes hieman heistä oppia!!! On se kivaa ja koira nauttii!

Viime viikolla tokoiltiin kotosalla ja torstaina käytiin Tuulian mölliratakurssilla. Oli kiva ja kinkkinen 24 esteen rata, jossa oli paljon putkia, Aa,puomi ja kepit. Tuuliakin nauroi, että kyllä sillä vauhtia piisaa eikä ihan kaikkien jalkoihin kyllä jäädäkään. Ihan kelpo suoritus, koko rataa ei edes yritetty vääntää, muutamaa kohtaa koitettiin eri tekniikoilla ja putken ja Aan erottelua piti pari kertaa ottaa ( putken suut oli aan ylösmenon sivuilla, ja silloin kun piti mennä putkeen, se meni aalle ja toisin päin.). Tämä olikin viimeinen kerta tällä erää, kun loppukuun treeniin en pääse Venlan joulujuhlan vuoksi.

Miisan kanssa tehty seuruuta patukka kainalossa, ja ehkä se alkaa jo hieman seuraamiselta näyttää. Kaukojen jumppaa tehty sisällä, m-s ja i-s vaihdot hyviä ja takajalat kestää paikallaan. Tunnari edistyy edistymistään ja nyt ollaan saatu jo mooonta onnistumista ja oma sieltä löytyy. Kapuloille menee nyt rauhallisemmassa mielentilassa, kun tietää mitä siellä täytyy tehdä. Paljon on treenattavaa, mutta olen nyt saanut hieman suunnitelmallisuutta hommaan ja treenataan näitä liikkeitä nyt pääasiassa joulukuu.

Viikonloppuna lähdetään sit Suvin ja Leevin kanssa kisailemaan Vantaalle aksaa :)

Vesitystautia(ko)?

Vihdoin ja viimein on saatu edes hiukan pakkasta ja kuuraa maahan. Vielä viimeviikolla sai jatkuvasti pestä tuota karvaisinta eläintä, kun se pihalla kävi. Pellot täynnä rapaa ja ulkoilun jälkeen koirat oli myös sen näköisiä... Toivotaan, että saatais nyt nauttia näistä keleistä.
Miisa on EHKÄ oivaltanut tunnarin, saatiin muutamana päivä hienot onnistumiset ja sen jälkeen ei oo uskallettukkaa treenata :) Tai no nyt ei ole vain yksinkertaisesti ehtinyt, mutta huomenna taas jatkellaan harjoituksia. Noudot ja kapulan pito alkaa myös vihdoista viimein sujua, ja voin sitä sivulla kapula suussa rauhassa "kiusata" nakin kanssa ja kapula kestää tiukasti hampaiden välissä.

Viime lauantaina oltiin Aneten opissa Salossa, ja molemmat koirat pääsi aksaamaan. Helmin kanssa tehtiin hyvän mielen treenit, kun kisat oli sitten sunnuntaina. Treenit meni kivasti, rata oli meille sopiva ja pääsi vähän revittelemään. Saatiin kotiläksyjä, ja nyt tarttis ottaa kamera ja alkaa kuvailemaan ja lähettää jännittäviä videopätkiä Anetelle :D.. Miisan kanssa tehtiin 4-5 esteen sarjaa, jossa hyppyjä ja putki. Varsin viksu pentunen ja se ehkä RRRRakastaa agilityä. Anette treenas sitten kontaktin alastuloja A:lla ja tehtiin me pieni opetusvideokin taitavasta koirasta ekaa kertaa kontaktilla. Muutaman palkkauksen jälkeen se tarjosi jo hienosti oikeaa paikkaa. Nyt mä vaan toivon, että se muistaa sen ja kas, kontaktit on valmiit! Olispa tämä näin helppoa!!

Sunnuntaina lähdettiin sitten Lempäälään aksa kisoihin. Olin ilmoittanut Helmin kahdelle radalle. Jännitti aikas paljon, itellä taitaa olla kisataukoa takana 8-9 kk. Ekana oli hyppis, joka oli profiililtaan aikas simppeli. No toiselle esteelle meidän nollahaaveet jäi, kun hypyn jälkeen oli kepit ja en jättäny koiralle tarpeeksi tilaa ja se meni keppien väärälle puolelle, siitä vitonen. Loppu rata me nautiskeltiin ja olipa pilkulla vauhtia. Sekin taitaa rakastaa aksaa!! Sitä on aika helppo ohjailla ja se toimii ja menee tasan sinne mihin mä ohjaan eikä sävellä omiaan. Seran kanssa kun oli aina epävarmaa, ja sai pelätä sen näkevän jotakin kiinostavampaa. Meillä oli ihan hyvä etenemäkin 4,10m/s, ja kepeilläkin meni hetki ennenkuin sain sen oikealle puolelle. Sijoitus oli 6 ja osanottajia taisi olla vaivaiset 45 :o

Aksaradalle menin jo rennommin mielin, ja siinä jäin miettimään A:n jälkeistä elämää... otin riskin ja ajattelin että koira irtoaa putkeen, jolloin olisin päässyt seuraavan esteen taa jo ottamaan vastaan ja ohjaamaan kepit huolellisemmin. No just nyt se ei irronnut vaan pyörähti ja mielestäni tuosta se vitonen oli hiukan kyseenalainen... Mutta sitten olin jo auttamatta kepeillä myöhässä ja siitä toinen vitska. Mutta meille oli kuin voitto, koira nautti, mä nautin ja meillä oli superkivaa. Seuraavat kemut onkin jo katsottuna ja kisakuumehan siitä sitten iski.

Seran kanssa on juostu eläinlääkärissa sen juomisen ja pissavaivojen takia, ja koira on tutkittu melkeimpä kirsusta hännänpäähän. On otettu kokeita,röntgeniä ja ultraa. Ainoa mitä löytyi, oli struviitti kiteet ja nyt syödään liuotusruokaa. Aloitetaan vielä yksi ihmisille tarkoitettu lääke kokeiluun ja testataan saadaanko apua, ja onko kyseessä diabetes insipidus eli vesitystauti. Oivoi, täytyy taas olla onnellinen, että koirilla on vakuutukset, eipä olis muuten ollu varaa taas kaikkia näitä tutkituttaa..! Tässä taudista pätkä ihmisten puolelta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01011


Käytiin me viikolla Vappu Alatalon luona ilman koiria kaveriporukalla, ja nyt tarttis miettiä omaa henkistä valmentautumista. Kolmen kerran sessio ollaan sieltä varattu ja paljon tuli jo nyt mietittävää... ja niitä ihania läksyjä!

Häiriöö vol 2, vol 3 etc...

Miisan kanssa jatkettu häiriö treenejä uusien ja vanhojen tuttujen kanssa, ajatuksena se että koira pysyy mun mukana autolta asti vaikka muut treenailee. Jokioisilla ollaan pariin otteeseen käyty ja kehitystä on selvästi ilmassa. Nyt alkoi jo kestämään muiden vinkupallot ja koirien juoksemiset ympärillä, kun me hengailtiin kävellä pitkin poikin. Ja se asenne, millä se pari kertaa koitti livahtaa kattomaan muita kavereita, oli jo ihan eri, kun tässä taannoin aikasemmin...pientä nöyryyttä oli siis ilmassa eikä menny ihan soitellen sotaan!!
Ollaanhan me taas tehty, lähes joka päivä jotain hömpöttelyä. Ruutua ollaan tehty merkin kautta, ja palattu kosketusalustalle. Se nimittäin alkoi vaanimaan ja kyttäämään ruutuun mennessä jo pallopalkkaa ja tällä saatiin hommaa toimimaan. Kiitos tarkkasilmäisten kamujen :)
Tunnarilaudan sai lainaan, kun olin jo ihan toivoni menettänyt, että kuinka mä sen opetan kun ei oikein ottanu tuulta alleen. Nyt työstetty tehokuurina sitä, ja toivoa on että se pieni lamppu alkaa pikku hiljaa syttymään tuolla koiran pääkopassa. Ekalla kerrallahan se koitti nostaa kaikki kiinnikin olevat ylös, mutta ei se sentään koko hökötystä mulle tuonut :) Seuraava päivä meni jo paremmin ja nyt eilen kun tehtiin niin oma löytyi ja haistelikin jo ihan kivasti. Siis mahkuja on, että se sen vielä hoksaa :D :D!!! Saatiin  lisäksi varasuunnitelma B, jos tämä ei nyt jostain syystä toimi!

Seuraaminen on ollut ittelle se kauhuliike, ja melkein jo ehdin jo Miisankin kanssa lannistua. Mutta kun salama kirkkaalta taivaalta, sille tuli joku oivallus mitä kuuluu tehdä. Ihan sairaan hienoja seuraamispätkiä on tehty nyt viime päivinä, ja kättä saan pitää nyt ihan missä vaan, ei se sitä seuraa!!!JESS!! No toki paikka välillä vähän edistää, ja sitä täytyy nyt vaan treenata. Mutta ajatus tärkein ja että saadaan motivaatio pysymään hyvänä.

Ja Helmin kanssa tein ihan hupi mielessä kanssa tunnaria, ja mitä se teki. Haisteli kapuloita ja noukkas oman kapulan ja toi mulle!! Olin mä ihan ällikällä päähän lyöty, mutta hetken mietinnän jälkeen totesin, että miks se olis muita koittanutkaan, kun ei niillä ole mitään merkitystä sille. Dalmis (ainakaan nämä)  ei tee töitä yhtään enempää kuin on tarvis, joten miks se olis turhaan niitä "vieraita" kapuloita halunnutkaan kannella. Totesin, että kyllä tollaselle duracel bc:lle opetus on vaikeampaa, kun se rakastaa hakemista ja tuomista ja ennen kuin sen saa ajattelemaan ja tajuamaan mistä on kyse.

Helmin kanssa noukittiin Minna ja Unski viime lauantaina Somerolta kyytiin ja mentiin Salon koirahallille aksailemaan Taija Salokanteleen oppiin. No meillähän tyssäsi jo ekaan esteeseen, kun koira jätettiin aika kauas kahden suorassa linjassa olevan esteen taa... no Helmi tuli mun omia jälkiä luokse ja kiersi kauniisti kaikki!! No päästiinhän me kuitenkin tuosta sit jatkamaan ja ihan kivat treenit. Pimeitä putkikulmia ja päällejuoksuja täytyis treeniä. Jospa me päästäis siellä Loimaalla nyt talven aikana treenailemaan, kun muuten on talvi ajan treenaukset aika vähillä.
Torstaina käytiin Turussa mölliratakurssilla, ja meno oli jo aivan toista kuin viikonloppuna. Koira teki hyvin kontaktit, ja kepitkin alkoi avokulmasta menemään ihan kivasti. Pitkä rata, tehtiin osissa ja otettiin muutamaa kohtaa uudelleen, kun ohjaajalla oli niin laho pää, että ratakin unohtui :p

Miisan kanssa oltiin keskiviikkona paimentamassa ja voi kai jo sanoa, että molemmat ollaan nyt syttyneitä hommaan :) Miisa pääsi isolle laitumelle noin 20 lampaan sekaan. Olin hiukka kauhuissani ajatuksesta...mutta ihan turhaan. Koira oli kuin eri siitä, kun oltiin viimeksi pienessä aitauksessa. Muutaman kerran sain muistuttaa, ettei lähde kiertämään laumaa mun takaa, mutta sen jälkeen pysyi kivasti lauman takana. Ja kertaakaan ei koittanut jahdata lampaita entiseen malliin. Nyt harjoitellaan maahan menoja paremmin kotona paimennuskäskyllä. Mutta olipa kivaa ja talvella tullaan varmasti käymään, kun sisälläkin pääsee treenaamaan.

Sera on aiheuttanut pientä päänvaivaa ja käytiin lääkäri reissulla viime viikolla. Nyt antibioottia ja kipulääkettä ja katsellaan alkaisko ne jo pikkuhiljaa auttamaan.

Tuulosta, fyssaria ja tokoa

Viime päivityksestä unohtui kokonaan meidän näytelmät Tuuloksessa reilun viikon takaa. Helmi oli viimeistä kertaa nuorten luokassa ja ne sertit meiltä puuttuu edelleen... Kyllä me jo oikeesti oltais edes se yks kai ansaittu mutta niin monesti ne on mennyt  läheltä. No tuttuun tapaan taas Eri 2 SA, luokassa oli muistaakseni 4 koiraa (oli myöskin jo sertivoittajia jotka jäi meidän taakse). Tuomari tykkäsi kyllä, juoksutti meitä kovasti, mutta Helmuska on ollu hieman hoikassa kunnossa vaikka ruokaa on lisätty jo pitkin syksyä. Taitaa tuo pieni bc pirulainen juoksuttaa sitä niin kovasti, että läskit lähtee :D

Perjantaina tokoiltiin ja vähän aksattiin kentällä Minna ja Tiian kanssa. Helmi teki kontakteja ja pientä hyppyrallia. Keinu oli hyvä nyt, edes ensimmäisellä kerralla ei tullut lentokeinua mikä on ollut enemmän tapa kuin vahinko.. Miisuskan kanssa tehtiin ruutua kupille ja lelulle, mitkä ookoot. Häiriötä ottaa vaan toisista jonkun verran, kun treenattiin kaikki yhtä aikaa. Karkas pariin otteeseen röyhkeästi Kodan luo ja tehtiin sitten treeniä, jossa Tiia ja Minna olivat "ilkeitä" ja ajoivat koiran pois, jos meni lähelle. Muutaman yrityksen jälkeen kesti jo aika kivasti mun lähellä, vaikka mieli olis tehny hirveesti ottaa jalat alle. Tahtoo tuo kaveri pikkasen kuumua, kun näkee toisten aksaavan, vaikka Miisa ei paljoa ole päässyt tekemäänkään niin veri vetää kovasti myös siihen hommaan. Maltti harjoituksia siis muitten treenatessa.

Sunnuntaina Tanja Kotti tuli hoitamaan koiria Jokioisille, ja vein Miisan käsittelyyn. Oikean taakajalan lonkka-polvi-kinner linja aika lukossa, mutta se saatiin hyvin auki. Tämä nyt on varmaan se kohta mitä siltä saa jatkossa aina hoitaa, sen verran heikompi se jalka vaan on. Rangassa pieniä kireyksiä, ei mitään suurempaa. Koira on vaan kuulemma aika tukkoinen, joten ruuan vaihdolla koitetaan saada aineenvaihdunta paremmin toimimaan. 

Tänään tokoiltiin kotipihassa, ruutua ensin kupille, sitten lelulle ja lopuksi tyhjään ruutuun. Nämä oli huippu hyviä ja otettiin ruutu kokonaisena liikkeenä kaksi kertaa ja oli ihan PRO!! Hyvä ja nopea stoppi samoiten maahanmeno, sivulle tulossa autoin reippaasti kädellä koska näitä ei olla paljoa tehty. Täytyy tehdä tuota ruutua nyt paljon myös pentuversiolla eli suoralle palkalle, koska on kiertänyt välillä ensimmäisen tötsän ikään kuin menisi merkille. Tänään ei ollut taas semmoisesta tietoakaan. Tehtiin vielä merkkiä, seuraamista ja hyppyä.

Helmin kanssa treenattiin kontaktien alastuloja laatikolla, ja aika hyvin kestää liikehäiriöt nyt. Hömpöttelymielessä vähän tokoiltiin, seuraamista ja hyppyä. Jospa ne nyt sitten aktivoiduttais tuon aksan suhteen, kesä menty vähän puoliteholla. Koiralla ainakin innostusta riittäis :)

Tok tok tokoa :)

Tuorlassa käytiin Lentsun luona tokopäivää viettämässä syyskuun lopussa. Koko päivä oli varattu tokoilulle ja onneksi sää suosi kun ulkona oltiin. Miisan kanssa otin noudon ja kaukojen ongelmat puitaviksi. Seisomaan nousu on ollut eniten ongelmana, kun heti jos ottaa hieman välimatkaa niin koira liikkuu eteenpäin. Siihen löytyi ratkaisuksi pallojumi, ja kas koira kesti hienosti paikoillaan. Noudoissa Miisa on alkanut tekemään kapulan kyttäämistä palautusvaiheessa, kun tiputtaa kapulan. Se pitää sitä täysin pilkkanaan ja niin se näytti hyvät tapansa jälleen. Kapulan pudotus pari metriä ennen minua ja siihen jäi vaanimaan. Otettiin sitten apuohjaajan avulla niin, että otin pitkän välimatkan ja toinen lähetti Miisan ja antoi kapulan lähtövaiheessa suuhun ja palkaki sai juosta lelulle. Näitä vauhtinoutoja nyt jatketaan piiitkään ja hartaasti, että saadaan tuo mielikuva kyttäämisestä pois.

 Tässä parit kuvat, kuvannut Sirpa Saari:

Tehtiin me vähän temppujakin, tässä pupu:)

Tuon "pupun" tarkoitus olisi saada meidän m-i tekniikka oikeaksi, kun Miisa nousee etujalat "kerimällä" ylös.

Tänään tehtiin tuossa "omalla" tokokentällä kaikkia alo luokan liikkeitä. Siis eihän meillä mitään kenttää ole, mutta ihana iso lähes tasainen nurmialue talon ja tallin välissä, jossa mahtuu tekemään vaikka mitä (ainakin kaikki tokoliikkeet:) ) Ja saisi siihen tehtyä mukavan kokoisen aksakentänkin itseään varten...
Liikkeestä maahan meno hyvä, seisomisessa tarvitsee vielä pienen käsiavun kun muuten valahtaa maahan. Seuraaminen paikoitellen ihan jees käsiavulla, luoksetulo ok ja hypyn loppu vielä hieman kesken. Tehtiin hypyn loppu osaa naksutellen, että malttaisi seisoa kaikki tassut paikoillaan. Otettiin vielä lopuksi seisomista häiriköitynä, kun meinaa kääntyä perään. Muutamat naksuttelut siinä ja se kestikin sitten hienosti kävelyn ohi ja kiertämisen takakautta sivulle. Lopuksi sateelta suojassa tuossa hallissa pään pitoa maassa, joka meinaa olla vähän vaikeeta. Koko lössi pääs kunnon lenkille, aamulla Seran ja Helmin kanssa täällä Levän teitä tunnin verran ja Miisan kanssa mentiin Ypäjä cityyn lenkkeilemään.

Muutto on siis saatu tehtyä ja suurin osa tavaroista alkaa olla paikoillaan, paitsi verhot, osa lampuista ym. ym., mutta laitellaan ajan kanssa. Koirat sai myös pihalle tarhan, josta iso kiitos isukille, joka sen pääasiassa naputteli. Eihän nuo dalmikset näillä keleillä siinä pitkään viihdy, mutta saavat edes vähän jalotella, silloin kun ei lenkille pääse tai ehdi.

Huoltoviikko takana, treeniviikko edessä!

Viime viikon koirat saikin lähes huilia, sillä kaikki aika meni töitten ohella muuttoa tehden. No nyt ollaan jo koko sakki uudessa paikassa ja hommaa riittää edelleen! Miisa pääsi keskiviikkona Leena Piiran käsittelyyn. Koira oli kuin varjo edellisestä käsittelystä, ranka oli suoristunut, lihaksia oli tullut roimasti lisää ja toispuoleisuus selkeästi vähentynyt. Saatiin kehuja hyvin tehdystä työstä, ja ollaan me koitettukkin tehdä. Uinti ja metsälenkit ovat siis tuottaneet tulosta. Miisalla on hyvin tehokas tapa uida, hyvä että selkäkarvat kastuvat kun se porskutteli vielä lämpimämmillä ilmoilla menemään. Harmi kun nuo uintikelit menivät ohitse niin äkkiä...

Torstaina meillä olikin aika taasen Espoon eläinsairaalaan. Varasin jo aikaisemmin ajan sinne, sillä koira ontui oikeaa etujalkaa viikko takaperin. Ontuminen meni äkkiä ohitse, eikä toistunut enää. Muistelin että teki joskus kesällä saman ja hysteerisenä olihan se pakko mennä tutkimaan, että pystyi nukkumaan yönsä taas :D
Taas juoksuteltiin ja päätettiin kuvata olat ja kyynäret, Miisan siskollahan on OCD, ja tottakai se oli itselläkin heti mielessä. Mutta kuvat oli puhtaat, Lotta Silvferberg sanoi kyynären ulkopinnalla olevan pienen varjostuman, joka ei palpoiden siinä kuitenkaan tuntunut. Hän konsultoi vielä Räihää ja soittelee minulle päin. Oli taas kerrassaan hyvää palvelua, vaikka pussi keveni roimasti taas. Mutta onneksi on tuo vakuutus, joten ei kirpaise niin paljon. Joten yöt voi taas nukkua rauhassa... Kyllä noista hyvin saa stressin revittyä itselleen. Pääasia, että koira on kunnossa. Kait se oli vaan joku harmiton venähdys.

Nyt jos tällä viikolla kerittäs vähän treeniä, ja palauteltas mieleen toko juttuja pienen tauon jälkeen!

Aksaa, näyttelyt ja eläinlääkäriä

Viime perjantaina oli Salon koirahallissa talven agilityn katselmus, jossa tehtiin koirien kanssa pari lyhyttä radanpätkää. Helmi oli ensimmäistä kertaa ihan sikapossu ja sooloili ihan omiaan :) Meni esteiden ohi ja kuvitteli osaavansa radan paremmin omalla opastuksella.. no huumoria peliin, eihän tämä niin vakavaa ole. Onneksi ketään ei jätetty valmennuksen ulkopuolelle tämän esityksen takia, sillä me ei tällä tyylinäytteellä varmaan mukaan oltaisi päästy:)

Sunnuntaina sitten suunnattiin Vantaalle Hemulin kanssa näyttelyyn. Näyttelypaikka oli kaunis Hakunilan urheilupuisto ja olipa siellä kuuma. Helmille Eri2... Tuomari kehui kovasti ja sanoi koiran olevan kaunis kokonaisuus. Ainoat "miinukset" oli hieman suora olkavarsi sekä jälleen kapea alaleuka (mitähän sinne nyt täytteeksi keksis;) ) Mutta tuomari jakoi arvosteluja hylätystä ja hyvästä eriin aika laajalla skaalalla, joten tyytyväisiä ollaan. Ja kilpailuluokassa päihitettiin useita rop ja ryp sijoituksia saanut koira, joten ehkä meillä vielä toivoa on!!

Maanantaina olikin jännä päivä, sillä oli varannut ortopedi Jan Räihälle Espooseen ajan Miisan tsekkausta varten. Koira on ollut ihan normaali, ei ontumisia rankankaan rasituksen jälkeen, mutta tekee välillä semmoisen hassun vaihtoaskeleen oikealla jalalla. Ja halusin vielä eri eläinlääkärin arvion koiran jalasta. Ensin koiran tutki nuorempi lääkäri ja sitten he menivät katsomaan aiemmin keväällä otettuja kuvia jalasta. No sieltähän löytyi polven nuljuluusta halkeama, luu on siis keskeltä kahtena kappaleena. Tätä ei oltu Hattulassa huomattu lainkaan, ja hieman kävi kiehuttamaan!!! Hoitoon tämä vaiva ei olisi toisin vaikuttanut, vaan luu elää siellä omaa elämäänsä. Räihä taivutteli Miisan takapään, kipeä tämä kohta ei ole mistään, ja epäilikin että vaihtoaskel jalalla on luultavimmin jäänyt tavaksi. Miisan lonkista sanottiin Hattulassa, että ei ihan priimat joskaan ne eivät todennäköisesti tule mitenkään vaivaamaan, mutta Räihä katsoi samojen kuvien perusteella, että lonkat parasta AA ryhmää. Ensi vuoden alussa lähdetään sitten jännäämään virallisia kuvaustuloksia, ja toivottavasti lonkat silloinkin yhtä hyvässä kondiksessa:) Painoa oli kertynyt 15,5 kg, ja ei sitä varmaan kovin paljoa enää tulekaan!

Eilen oltiin Tiina Jaakkolan koulutuksessa omalla kentällä, ja Miisa pääsi aksaileen, kerran lupa annettiin. Tehtiin aluksi pakkovalssia ja siihen yhdistettynä takaakiertoa. Nämä meni todella hyvin, ohjaaja oli vaan palkkansa kanssa hieman hukassa. Sitten pimeää putkikulmaa ja päällejuoksua. Lähetin putkeen, ja Miisa kiersi koko putki puomi härdellin... ollaan tehty vähän kiertämisiä kotona:) No hoksas se sen putken sitten lopulta! Loppuun vielä putki, persjättö suoraa linjaa, ja Tiina oli palkkaamassa. Näitä täytyy treeniä, sillä Miisalla on ajatus juosta mun luo ja eihän se osaa vielä hakea esteitä muutaman treenin jälkeen. Tiina leikitti sitä vielä lopuksi, otettiin luopumistreeniä ja luvalla patukkaan kiinni iskemistä:) Pätevä pentunen <3
Mukaan tarttui myös tilatut lammas- ja tokopannat, ne on niin hienoja, ettei taida raaskia edes käyttää!
Nyt sit itse saikkuilen muutaman päivän, kun Venlalta tarttui flunssapöpö! Muuttoakin pitäis jaksaa tehdä jossain välissä, onneksi huomenna saapuu apujoukot kehiin!!

Someron aksat ja paimennukset

Maanantai ilta vierähti omalla kentällä arkitokolaisten ja toko ryhmän kanssa. Välillä miettii, että mites sitä osaa muita neuvoa, kun on kasapäin miettimistä omien koirien "ongelmissa". Mutta ihan kivaa, ja sivusta seuraajana sitä näkee niin asioita toisin, kuin itse tekisi. Tiistai aamusta suunnattiin Somerolle, jossa oli nyt viimeinen Aneten aksa, sain ihan yksityisopetusta, muita aksaajia ei tällä kertaa ollut. Anette teki meille ykkösluokan radan, joka päästiin puhtaasti läpi. Toki ne kontaktit!!! tuottaa vielä päänvaivaa. Helmi on niillä vielä epävarma, koska itse olen ollut epäjohdonmukainen niissä. Nyt kotona muutama viikko tehotreeniä laatikolla, ja katsotaan tuottaako tulosta. Myös yksi komea lentokeinu otettiin, mutta tuo koira on niin hassu, että se ei ole siitä moksiskaan... Ei onneksi sattunut mitään. Ja tämänkin se teki vaan ekalla kerralla, sen jälkeen se ilmeisesti muisti, että ainiin sehän tosiaan on keinu.

Sitten koiran vaihto ja Miisan kanssa lampaille. Eka otettiin vaan liinassa rauhottumista ja lampaiden lähestymistä. Aina kun osasi rauhoittua niin pääsi jatkamaan taas hommia. Toisella kerralla liinan kanssa vapaaksi, ja Marika tuli nyt alkuun meitä auttamaan. Muutaman karjaisun tarvitsi, ettei pöllyttäisi lampsuja, mutta muuten se meni aikas hienosti. Ja nyt huomasi, kuinka se kunnioittaa ääntä, karjaisusta otti heti välimatkaa. Loppu me oltiinkin ihan keskenämme ja voi kun oli kivaa. En tiedä kumpi sytty enemmän siihen touhuun, mä olen ainakin NIIN innoissani. Kotiläksyjäkin saatiin ja oli puhetta, että n. kolmen viikon päästä olis hyvä mennä seuraavan kerran. Miisa oli ihan poikki loppupäivän, joten luulen että sekin sai purkaa energiaa just siihen oikeaan hommaan. Siitä tulee hyvä pikku paimen :)

Tänään me tokoteltiin, ensin aamusta omalla kentällä, jossa merkkiä, ruutua ja seuraamista. Merkki tosi hyvä, ruudussa jäi vähän eteen, hetken odotin ja korjas saman tien oikeaan paikkaan. Illasta kotona vielä kapulatreeniä tunnarikapulalla. Se on vähän jäänyt ja kyllä taas huomasi. Mutta naksuttelulla kapula pysyi alun sähellyksen ja kapulan vaanimisen jälkeen jo aikas kivasti suussa. Otettiin pari sivulle tuloa loppuun kapulan kanssa ja siitä namipalkka maahan. Miisalle puolestaan tehokuuri noutoa, niin hyvä tulee... ehkä :)

Jottei Sera jää vallan varjoon, niin sepä livahti tänään ruokapussille herkuttelemaan. Aikas määrän se kerkes hotkasta, ja koira on sitten NIIN turvoksissa kun olla ja voi!! Tuossa se makaa ja taitaa se hieman (toivottavasti) kärsiä olostaan :) No toivon mukaan ei mitään sen enempää tuosta seuraa, aamulla on ilo herätä tutkimaan, mistä päästä on tavaraa tullut ulos...

Dinosaurukset koolla :)

Kylläpä aika menee kovaa vauhtia, viikot hurahtaa niin nopsaa, että perässä ei meinaa kestää. Koirien kanssa on puuhasteltu kaikennäköstä, Helmi on päässy Somerolla aksailemaan ja käytiin me Salossakin Taijan koulutuksessa. Omalla kentällä oli Vuorelan Lotta pitämässä treenejä, ja oli kyllä alkuun sen näkönen rata, että voi apua, mutta mehän selvittiin siitä aika kivasti. Ihan loppuun ei päästy kun jäätiin hiomaan muutamia kohtia, no olihan siinä lähemmäs 30 estettäkin.

Miisa murunen on vaan niin ihqu!! Mä oon niin saanu sellasen koiran, jota oon jo liian pitkään odottanu:) Ei sinänsä että nuo pilkulliset nyt mitenkään huonompia olis, MUTTA kyllä mä nautin kun ei tarvii pää punasena huudella edes yhtä koiraa pois hevosten paskakasalta tai jostain muualta. Koira tulee kun huutaa, se tekee kun pyytää ja aina valmiina kaikkeen. Että on nämä niin ääripäitä kun olla voivat. Dalmikset todella tarvitsevat kärsivällisen omistajan (joskus se on hiukka tiukassa) ja todellakin huumorintajuisen ihmisen (välillä hiukka hukassa) itselleen :D Miisis kävi Herpolan Ninalla hoidettavana, ja saatiin roppakaupalla hyviä ohjeita, nyt olis tasapainotyyny ja vielä kun mä sen tason siihen päälle saan niin eikös ala syvät lihaksetkin kehittyä!! Suski Korrin koulutuksessa oltiin viikko sitten, siellä saatiin vähän seuraamiseen ja leikkiin uusia ajatuksia, aika oli vaan ihan liian lyhyt, ja olisi tarvinnut olla koko päivä kuuntelemassa niin olisi saanut enemmän irti koulutuksesta.

Viime lauantai oltiinkin Somerolla pentutapaamisessa pikku Dinojen kanssa. Paikalle oli saapunut Pirkko, Ronja, Hilla, Raisa, Miisa ja Donny sekä "ottolapsi" Joku. Aamulla aloteltiin Woollandiassa paimennuksella, ja kyllä hieman jännitti ja pelotti mitä tapahtuu! No Miisa lähti hieman rämäpäiseen tyyliin lampaille, ja aika pian sain sinne Virpin ja aurauskepin kaveriksi :D No Miisa oli... Miisa! Tarvitsi muutaman muistutuksen, että lampaita ei syödä, niitä ei edes maisteta. Sitten alkoi homma toimia ihan kivasti, kun itse osais vaan liikkua, seurata ja ohjata koiraa sekä lampaita. Toisessa setissä oli jo paljon parempi, oltiin jo ilman apukäsiä pitkän aikaa keskenämme ja koira rauhoittui lopuksi hienosti antoi kiinni ja mentiin pois. Olipas kivaa, mutta pirun vaikeaa. Huomenna mennään kokeilemaan uudestaan, jokunen asia ehkä vielä mielessä näin kolmen päivän jälkeen. Sieltä jatkettiin Iso-Valkeelle, jossa oli ihanan lammen rannassa pieni mökki täysin metsän keskellä. Siellä vilisti 10 bortsua niin että metsät ja lammikot raikas. Kaikki tais säilyä vielä suht ehjinäkin:) Grillailtiin ja höpöteltiin ja sit pitikin lähteä kotiin, että pääs yövuroon töihin. Kiitos Anette, Tumppi, Virpi, Woollandia ja kaikki mukana olleet :) Oli kiva nähdä ja toivottavasti nähdään pian uudestaankin!!

Tämmösiä tapahtumia täällä, ja pian meijän poppoo pääseekin muuttopuuhiin koirien, hevosten, kanojen ja pupusten kera:) Onneks ei kovin kauas, mutta hommaa riittää!!

Pitkästä aikaa pientä päivitystä

Jospa nyt alotetaan Miisasta, jonka kanssa tehtiin taas ell keikkaa Hattulaan pari viikkoa sitten. Takapäällä alko oudosti hyppimään ja varomaan jalkaa. Käytiin samana iltana vielä pienet vesikävelyt Turussa, jonka jälkeen koira oli selkeästi parempi. Seuraavalla viikolla siis klinikalle ja siellä ensin juoksutin sitä ortopedille  ja molemmat jalat taivuteltiin hereillä sekä unessa. Oikea polvi kuvien perusteella ok, molemmissa lonkissa hieman löysyyttä, mikä aiheuttaa sinne kipua koiran tehdessä rajuja liikkeitä. Reilu viikko vietettiin taas hiljaisempaa eloa, ja nyt saa ja pitää koiran liikkua ja tehdä kaikkea ihan normaalisti jotta saadaan takaosaan hyvät lihakset. Parit koulutukset jouduin jättämään harmittavasti väliin, mutta onneksi tulee uusiakin.
Seuraaminen otettiin tässä taas uudelleen sairasloman aikana treeniin, ja se on yllätys yllätys parantunut kun on muistanut treeniä. Erityisen ylpeä olen meidän vasemmalle käännöksistä ja siitä että koira osaa nyt käyttää takapäätään paremmin täyskäännöksissä.

Helmin kanssa oltiin viime torstaina Jaakkolan Tiinan opissa omalla kentällä. Koira oli hyvä mutta ohjaaja....!!!! Ei taas osannu ohjata paria estettä laisinkaan, ja niinkun Tiina sano niin Helmi ei anna kyllä mitään anteeksi vaan menee satavarmasti sinne mihin mä sen ohjaan. Paitsi...jos on kontakti ja putken suu vierekkäin, niin kontaktille sitä ei saa :D Tämä siis treenilistalle ja nuo kontaktit edelleen, ohjaajaa tainnu taas laiskottaa. Muuten tykkäsin Helmin työskentelystä ja jaksoi hyvin vaikka hinkattiin tuota MINUN ongelmakohtaa jonkun aikaa, niin ei heittäny pyyhettä kehään ollenkaan. Kattelin jo salaa vähän starttejakin sille, mutta nyt ei oikein löydy sopivia, tai sitten olen just töissä niinä v.loppuina. Nyt olisi parina seuraavana viikkona Taija Salokanteleen koulutukset Salossa, ja katsotaan nyt miten koira toimii, josko sen tässä ensi kuussa uskaltaisi koemielessä ilmottaa.

Tänään oltiin Heinolassa näyttelemässä, tuloksena ERI 1 SA:lla, mutta PN kehässä ei menestystä. Tuomarina oli joku itämaan ihme ja olikin sellainen ihme että oksat pois. Sormellaan ei koiriin koskenut, ja tahti oli sellainen, että 40 dalmista oli n. 2 tuntiin arvosteltu + PU & PN luokat sekä kasvattajaluokat. Kilpailuluokat juostiin pareittain ikäänkuin mätsäreissä ja tuntui että vähän kaikki oli pihalla mitä tapahtuu :D Ensi kuussa olisi vielä Vantaalla näytelmät, ja luulen että tänä vuonna ei moneen enää mennäkkään.

Huomenna suunnataan Raisioon Miisan kanssa Herpolan Niinan käsittelyyn, kun itsellä kävi pieni ajatuskatko tuossa edellis viikolla. Olin merkinnyt kalenteriin Piiran ajan torstaille, vaan aika olikin ollut keskiviikkona...tulipa yksi Halikon reissu ajeltua sitten turhan takia...  Onneksi saatiin nopealla ajalla fyssari aikaa tilalle.

Korjaussarjaa

Maanantaina korjailtiin sitten meidän ruutua kotipihassa...nyt ei ollut mitään meininkiä mennä edes merkille vaan hyvä vauhti pitkästä matkaa lelulle sekä kosketusalustalle. Tiedä noita mitä niitten hassujen päässä aina välillä liikkuu:) Tiistai aamuna startattiin aikaisin kohti Turkua, Miisalla oli toinen aika vesikävelyyn. Nyt uskalsi mennä jo altaaseen mukisematta ja kertaakaan se ei sieltä pois yrittänyt. Kävelyä kertyi yhteensä 17 minuuttia, välillä matalammassa ja välillä syvemmässä vedessä. Itse ei kauhean hyvin nää edestä miten koira siellä kävelee, mutta Anu sanoi että etupää vielä aikalailla töpöttää lyhyellä askeleella mutta takapäässä on jo kunnon ponnistusta. Loppuun katottiin meidään kotiläksyjä taas ja eilen ja tänään niitä treenattiin. Ensin laatikolla (tuo mun versio alkaa olla vaan turhan iso ketterälle koiralle) etu ja takapäätä sekä pyörimistä niin että kaikki jalat ovat laatikon päällä jolloin koira joutuu itseään kokoamaan. Sitten vaihdettiin astetta vaikeampaan ja otettiin pesuvati apuun:) Siinä samalla lailla ja lopputuloksena mun koikkelikoipi bortsu pentunen mahtuu pesuvatiin:D Hieman oli taiteilemista ensin, kun joku tassu meinasi aina livetä vadin päältä. Muutaman harjoituksen jälkeen hän siinä seistä tönötti vallan hienosti.

Perjantaina oltiin Helmin ja Miisan kanssa kentällä. Helmi teki A:n alastuloja, ja muutaman kerran koko estettä. Alastuloilla edelleen ongelma koiran jääminen kontaktille mun liikkeen jatkuessa. Jos itse hieman hidastaa ja antaa tuplakäskyä niin onnistuu, mutta vielä liian helposti valuu oman liikkeeni mukaan. Keppitreeniä tehtiin kanssa, ja Wau, niissä oli vauhtia. Sisäänmeno edelleen vaikea oikeasta välistä ja tarttee ottaa siihen nyt verkko apuun. Lelu on sille liikaa, jos kädessä näkyvillä ei keskity silloin kunnolla. Mutta paras vauhti kepeillä tänään varmaan ikinä!!!

Miisan kanssa otin kentän ulkopuolella ohjattua ensimmäistä kertaa. Tehtiin ainoastaan oikeaa, ensimmäisellä oli hieman hukassa, että saanko mä tästä merkiltä nyt oikeasti lähteä jonnekkin:) Näytin lähempää uudestaan ja sinne juoksi hienosti. Sen jälkeen ei ongelmaa ollutkaan, ja merkillä kesti nätisti. Nyt ei ottanut kentällä aksaavasta koirasta juurikaan häiriötä. Illalla hömpöteltiin vielä "pesuvati" treenejä ja nyt tarjos jo heti kaikkia jalkoja alustalle ja tehtiin hieman pyörimistä molempiin suuntiin. On sen kanssa vaan NIIN SIISTII tehdä hommia!!

Viikonloppu hömpöteltiin pääasiassa kotona, muut lähti Savon suunnalle Kuninkuusraveihin. Sunnuntaina käytiin Lennun kanssa Ypäjällä tokoilemassa ja koirat pääsi lopuksi joki uinnille. Tässä muutama todiste Miisan ja Milan uinneista. Ne oli niin ihania kun uivat aivan kylki kyljessä tai peräkanaa...

 

Miisa on päässyt tekemään tuttavuutta kanan kanssa ja siitä tuo oli varsin mielenkiintoinen otus. Kanapaimennus seuraava laji???

 

11.7 oli Jaakkolan Tiinan koulutus omalla kentällä ja Helmi pääsi aksailemaan. Keskityttiin AA:n suorittamiseen, ja yhtä lukuunottamatta ne taisi olla ihan ok. Helmillä helteestä huolimatta ihan hyvä vauhti ja jaksoi keskittyä A:n hinkkaamiseen. Rataa ei tehty kokonaisuudessaan, jätettiin keinu ja kepit väliin. Hyvät oli reenit jälleen.

Viime viikolla oli viimeinen kerta Somerolla agilityn merkeissä taas hetkeen. Helmin kanssa tehtiin keinua erillisenä sekä lopuksi muurin kanssa. Eipä tuossa ollut ongelmaa, vaikka keinua oltiin tehty ties millon... No ne kontaktit jäi kyllä viikon aikana opettelematta, mutta vielä on kesää jäljellä :) Nyt on niihin jollain tavalla selkeämpi kuvio, ja tietää mitä ja miten lähteä tekemään. Keppeihin saatiin myös "uutta" vauhtia, ja jospa mä saisin viriteltyä nuo kepit taas tuohon pihalle, niin sais tehdä niitä tässä kotona.

Miisa pääsi aksan jälkeen tekemään tokoa Aneten ja Minnan valvovien silmien alle. Mä kerroin meidän "ongelmista", vaan eipä nuo nyt niin ongelmia ollutkaan. Merkkiä ja noutoa tehtiin, ja olen kai vaatinut koiralta liian täydellisiä suorituksia. Vauhti merkille hyvä, ja nyt säädellään oikeaa paikkaa palkan avulla ja jätetään kosketusalustat sun muut pois!!! Sekä perusasennot liikkeiden aloituksista nyt hetkeksi unholaan ja liikkeiden aloitukset enemmänkin hetsaamalla. Miisa näki myös mustasilmä siskon eli Pirkon, riehuleikit jäi toistaiseksi lyhyeen.

Eilen käytiin kentällä tokoilemassa, Miisa aloitti ruudulla. Ja ikinä ensimmäistä kertaa se juoksi ensimmäisen tötsän taakse eikä ruutuun...ollaan ilmeisesti tehty merkkiä. Se siis meni merkille, ruutu oli näemmä unohtunu:) Pienen "neuvottelun" jälkeen vietiin palkka pallo ruutuun, ja pidemmästä matkasta lähetys ja TOIMII! Hyvä vauhti ja palautus, vaikka Minna ja Uuno olivat sivummalla. Saatiin muutenkin hieman häiriötä, kun vieressä aksattiin, ja kyllä oli pienen pää koetuksella. No kaksi kertaa se otti hatkat ja meni auttamaan Uunoa kontakteissa sekä tekivät kertaalleen duuona putken:)  No palas kuitenkin mun luo. Liika oli liikaa, mutta hyvää keskittymis harjoitusta. Lopuksi tehtiin takaakiertojen kautta putkeen lähetyksiä, ja sanoinkin siinä että ei hätää vaikka aksajutut meillä jää tulevaisuuteen, koira oppii ihan varmasti ja vauhtia löytyy :) Kiitos Minna taas monista monista neuvoista. Oispa kiva, kun aina joku kattos vierestä, mitä sitä ite tekee...

Kävely ja ravilenkkejä koitettu tehdä sekä järvessä käydä jalan kuntoutuksen takia. Ylihuomenna mennään taas matolle kävelemään ja alkukuusta olisi aika Leena Piiralle. Tämmösiä touhuja täällä tällä erää ja harjoitukset jatkuu!

Näytelmät ja uinnin täyteinen viikko

Lauantaina startattiin aamutuimaan kohti Honkajoen ryhmänäyttelyä. Dalmiksia oli ilmoitettu yhteensä 25, tuomarina toimi bulgarialainen Kostadin Shankov. Helmi oli ainoa nuorten luokassa, sai ERI:n ja SA:n. Sitten odottelimme paras narttu kehää, jossa oli vain 4 koiraa. Tuomari juoksutti meitä paljon, ja loppujen lopuksi valitsi voittajaksi avoimen luokan koiran ja me oltiin toisia. Avoimen luokan narttu nappasi tietenkin sertin ja meille jäi jälleen se vara-serti... Hieman harmitti, kun taas niin läheltä se ensimmäinen serti meni. Tuomari tuli kehän jälkeen meille erikseen kertomaan, että koira on todella kaunis, mutta täytyy saada se juoksemaan pää hieman korkeammalla jotta etuliikkeet ovat näyttävämmät. Tuomarilta tullut palaute piristi, ja eikun nyt treenaamaan päätä... Ehkä me ne sertit vielä saadaan.

Miisan kanssa on käyty vesikävelyillä ja uimassa taas viikonloppuna ja maanantaina mentiin Turun Koirafysioon vesikävelylle. Ensin Anu katsoi koiraa läpi, ja sitten päästiin itse asiaan. Alku jännityksen jälkeen alkoi löytyä jo rentoa kävelyä ja pari kertaa ainoastaan koitti josko sieltä akvaariosta pääsisi pois;) Yhteensä kävelyä kertyi 12 min ja sen jälkeen katsottiin vähän kehonhallinta treenejä kotiläksyiksi. Lopppuun vielä rentouttava hieronta, ja enpä olis uskonu, että tuo ikiliikkuja jaksaa paikoillaan olla. Ilmeisesti teki taas hyvää:) Seuraava aika olisi parin viikon kuluttua, ja silloin ainoastaan kävellään matolla.

Eilen vietettiin rannalla melkein kolme tuntia, Venla ja Miisa ui sekä tehtiin vesikävelyt. Miisa harjoitteli myös rannassa rauhoittumista, vesi kun näyttää saavan sen hulluksi ja aaltoja ja pärskeitä olisi niin kiva ottaa kiinni. Illasta vielä Somerolle Aneten aksaan Helmin kanssa. Mietittiin tuota meidän ongelma AA:ta, mutta nythän se ei ollutkaan niin ongelma enää?! Yhden kerran kaahotti siihen ja jalat ei ihan pysyneet matkassa, kun pilkkunen luuli taas liikoja itsestään. Otettiin oikein kunnon vauhdilla, ja nyt askelmerkit passasi suurimmaksi osaksi ylösmenoille. Kotiläksynä tehdään sitten alastuloa ja siitä vapautusta lelulle tai kipolle, niin että ohjaaja tajuaisi pysyä paikoillaan:) Helmi kun tottunut seuraamaan liikettä, kun niin sille on joku pöhlö opettanut;) Nyt siis viikko aikaa korjata virheet. Olipas mukava päivä, vähän niinkun lomalta tuntu, kun vapaapäivän sai viettää näin kivasti ja ilmakin oli tosi ihana.

Terapiaa

Torstaille saatiin aika osteopaatti ja fysioterapeutti Leena Piiralle Halikkoon. No tiesinhän että koira ei voi olla priima kunnossa loukkaantumisen takia, ja eihän se kyllä sitten ollutkaan. Vasen puoli jumissa, koska käyttänyt sitä oikean jalan loukkaantumisen vuoksi. Oikealla puolella lihakset paljon pienemmät. Nyt sitten aloitetaan tehokuntoutus, jotta saadaan oikea kinttu mukaan. Eilen ja tänään jo käytiin rannalla vesikävelyllä, ihan muutamilla minuuteilla aloittaen. Hyvälle rannalle kun on vaan vähän matkaa, niin ihan joka päivä ei taida ehtiä, kun olisi muutakin touhuttavaa... Miisa sai myös tehdä pari lenkkiä uimalla, ja voi kun se nauttii siitä touhusta. Maanantaille varasin ajan vesimatolle, ja jos me nyt kuukauden verran käytäis ja katotaan alkaako tuloksia tulla.

Monenmoista touhotusta

Viime viikolla oli Lotta Vuorelan koulutus, johon mentiin vähän mietteliäin mielin, koska Helmin juoksut pitkittyi ja mietin mahtaako koko touhu sitä kiinnostaa. Sillähän oli alusta kuin tuli pyllyn alla eli vauhtia riitti ja koira keskittyi hyvin työhönsä. Kontaktit ja kepit jätettiiin suosiolla tekemättä, kun ne vielä keskeneräiset ja en halunnut aikaa niihin kuluttaa. Koiralla oli hyvä fiilis ja itselle jäi hyvä mieli, et osaahan se jotain vielä vaikka aksa hommat jääneet vähille.

Lauantaina suunnattiin Marikan kyydillä Tuuloksen näyttelyyn, johon oli ilmoitettu 46 dalmista. Siis ihan normi määrä koiria :D Vettä vähän sateli, mutta ei onneksi koko päivää. Helmin luokassa oli 5 narttua ja me voitettiin nuorten luokka ERI:llä ja SA:lla. Odoteltiin sitten paras narttu kehää, jossa olikin paaljon koiria ja tuomari pitkän pähkäilyn jälkeen valitsi jatkoon menevät 4 ja me muut saimme kiitokset. Vara-sertiä ei kuitenkaan voitu näille jakaa, koska yhtä lukuunottamatta pn-kehässä oli valioita. Joten me loput kandidaatit menimme uudelleen kehään ja tuomari meitä aikansa katseli ja tuli meitä kättelemään. Helmille siis Vara-serti bonuksena. Eli sen oikean metsästys jatkuu aina vaan..:D Mutta koira oli hyvin kauniisti,seisoi ja juoksi hienosti, joten parhaamme teimme ja siihen ollaan tyytyväisiä. Tulevana lauantaina lähdetään Honkajoelle ryhmikseen, siennekkin on eksynyt 25 pilkkua...

Sunnuntaina suunnattiin extempore Palveluskoirien epävirallisiin agilitykisoihin. Päätin ilmoittaa Helmin kahdelle radalla, medeihin ja makseihin. En tiennyt kuinka korkeat rimat mahtaa olla, ja ajattelin lämppäillä mediradalla, koska rata oli aika lyhyt. Ekalla radalla muuten ok, mutta eihän se raukka muistanut mikä se AA on. Koira koitti hypätä koko jättisuuren esteen yli kai, ja kauhulla katsoin kun se tuli alas..luojan kiitos kaikilla jaloilla! Koira ei onneksi loukannut itseään!  Tässä teille tyylinäyte:

Kuva: Heidi Nikula

Kuva: Heidi Nikula

Aikamoiset kenguruloikat on tallentuneet kuviin!
Että näin siinä käy, kun "unohtaa" opettaa koiralle pari juttua :O

Seuraavassa startissa koiruus jo muisti tuon esteen ja itse ohjasin siihen tarkemmin, joten ei tullut ongelmia. Tehtiin nollarata ja voitettiin mölliluokka. Meidän kandee vaan kierrellä näitä mölliluokkia, kun viimeksikin irtos voitto :D Mutta Helmi keskittyy ihan satasella hommiinsa, eikä sitä häiritse ympärillä oleva hälinä ollenkaan.

Tässä pari laadukkaampaa kuvaa

Kuva: Heidi Nikula

Kuva: Heidi Nikula

Miisan kanssa on ahkeraan tokoiltu, ja nyt alkaa merkin paikka olla hyvä targetin ansiosta. Välillä menee sivumpaan, ja jää odottelee lisäapuja, mutta hiljaa olemalla korjaa paikkansa hienosti. Kapulan pitoa treenailtu joka vähän unohtunutkin tässä, kapula kun tippuu lähes heti jalkoihin jos en ole sitä vastaanottamassa. Mutta edistysaskeleita ilmassa. Tänään käytiin jokioisilla Suvin ja lauman kanssa lenkillä, alkumatka oli hieman tuskasta, koska Miisa ei voinut ymmärtää, miksi hän ei pääse leikkimään kaikkien kanssa. Taisi se lopulta tyytyä kohtaloonsa!

Kaikenmoista on taas touhuttu. Tiistaina Aneten aksaan pääsi Miisa, jonka kanssa tehtiin 4 esteellä irtoamisia. Vauhtia löytyi kivasti:). Kotona on tokoiltu ja pääpaino on nyt ollut ruudussa. Viime keskiviikkona sattui sopivasti Lentsun kurssilla olemaankin illan aiheena ruutu ja sen kaikki osat, kuinka lähteä niitä työstämään. Selvästi otti häiriötä laidalla olevasta koirasta, eikä kuollut lelu ole sille se mieluisin (sen olen huomannut kyllä jo kotonakin). Tehtiin ensin namikipolla ja sitten kosketusalustalla johon heittopalkka. Näin ollaan nyt jatkettu edelleen kotonakin, ja nyt juoksee alustalle hyvin ja stoppaa hienosti. Välillä käytetään pitemmästä matkasta motivaattorina namikuppia. Ruudun maahanmenoa tehtiin takapalkalla, joka olikin oikein mainio. Paikkamakuu schapen vieressä oli myös hyvä. Nämä kaikki nyt yhdistää häiriöön ja mahdollisimman moniin eri paikkoihin niin hyvä tulee.

Harmittaa, kun agility on nyt jäänyt Helmin kanssa niin vähälle kaikenmoisista sattumuksista ja juoksuista johtuen, mutta ehkäpä  me nyt ryhdistäydytään. Helmin kanssa tokoiltiin tässä muutama päivä sitten ja tein kisanomaisesti hyppyä, hyppynoutoa ja otettiin vähän seuraamista (joka on luvattoman huonoa...). Nouto ja hyppy ok, palautuksessa vähän löysäilee. Treenin puutetta siis..

                                                   Miisa 5kk

                                     

                           Näin suljetaan pennun suu, kun hampaat käy liikaa..:)

Nyt taas yhden otuksen jalka aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta ehkäpä tässä säikähdyksellä taas selvitään... Tänään näyttää jo paremmalta.

Kyllä se noutaa

Kotona ollaan treenailtu pikku Miisan kanssa kaikenmoista. Viime viikon kotiläksyistä tehty hyppynoutoa ja hyppyä. Kaikki noutojutut näyttää olevan kivoja, tuo kun rakastaa kantaa kaikkea suussa ja nyt kun vielä on ymmärtänyt että ne pitää tuoda takaisin. Ei pureskele tunnari kapulaakaan yhtään, oikein yritin etsiä siitä hampaan jälkiä. Tunnaria ollaan tehty entiseen malliin melkein joka ilta muutamilla toistoilla, ja ymmärtää hienosti sen tarkoituksen... juoksee pää matalalla haistelemaan ja lähes heti se kapula sieltä nurmen seasta löytyy. Myös merkki edistynyt hurjasti ja paikka alkaa olla parempi, tässä olen nyt lelupalkkaa käyttänyt pelkästään.

Eilen oltiin Somerolla Aneten aksassa, Miisis pääsi edelleen mukaan kun Helmi vaan jatkaa juoksujaan..:(
Tehtiin putkeen lähetyksiä, hypyn tarjoamista, sylkkäreitä ja takaa kiertoja. Intoa on vaikka muille jakaa, ja käydään ehkä sillon tällön hömpöttelemässä kun toko on tällä hetkellä se meidän ykkösjuttu, kaikkeen ei ehdi panostaa millään tarpeeksi. Aksan jälkeen mentiin lampaita ihmettelemään, ensin narun kanssa käveltiin perässä, ja mulla oli enemmänkin ongelmia saada ne jumittuneet eläimet liikkeelle. No kyllä ne siitä sitten lähti ja hetken päästä huudettiin että koira narun kanssa irti... hieman pelotti mitä tapahtuu. No Miisa lähti ihan oikeaoppimsesti kiertämään laumaa ja minä niiden sarvipäiden keskellä. Vauhtia oli ja yritti kyllä muutamaan kertaan käydä lampaiden jalkoja maistelemassa. Tästä ei kuitenkaan kielletä vielä tässä vaiheessa. Vaikeaa vaan keskittyä takaperin kävelemiseen, pystyssä pysymiseen, sarvien väistelyyn ja koiran seuraamiseen... HUH! Kiinnostusta siis löytyi ja mennään varmasti kesän aikana uudestaan.

Tänään jäi Lentsun kurssi kerta väliin, kun yövuoro kutsuu ja olisi mennyt aikataulu niin tiukille, että pakko oli luopua jostain.. Ensi viikolla tuo päättyykin, mutta uusia muutaman päivän kursseja jo katseltiinkin.

Juuri kun elämä palaa terveitten kirjoihin (ihmisten ja eläinten osalta) niin jo jotakin taas tapahtuu. Tänään käytiin lenkillä Venlan kanssa ja Miisa pääsi mukaan. Täytyy sanoo, että ihanaa kun koira voi olla irti koko lenkkimatkan karkaamatta mettään tai hajujen perässä. No eihän tuossa tiellä yleensä hirveästi mene liikennettä, mutta tänään taisi tulla jopa 4 autoa. Luokse tulee heti kutsuttaessa eikä poikkea talojen pihaan.

Tulomatkalla se poikkesi sit johonkin ojaan, ja arkoi hieman toista etutassua sen jälkeen. Kotiin kun tultiin, niin tassunpohjassa ikävän näköinen viiltohaava ja koira nyt selkeästi ontui... Mikko oli lähdössä klinikalle hevosen kanssa ja toi mukanaan tassuun lääkkeitä. Rasvaa ja sellainen tervalaastari spray, joka on kuulemma tuommoisiin hyvä.Katotaan nyt, tartteeko antibioottia kun on hiukka hankalassa paikassa, ja likaantuu jatkuvasti.

Maanantaina olin pitämässä viimeistä arkitoko kertaa kentällä, ja siellä oli taitavia koirakoita, muutama taisi saada pienen toko kipinänkin.Miisa teki kurssin loputtua merkkiä. Tiistaina mentiin Somerolle aksaan, ja nyt pääsi Miisa taasen mukaan Helmin juoksujen takia. Tehtiin keinun heijaamista ja laatikkoon menoa.

Keskiviikkona suunnattiin Piikkiöön Lentsun kurssille. Aiheena oli hyppy, hyppynouto ja kaukot. Hyppyä ei olla tehtykään ikinä, ruokakipolla alotettiin ja kyllähän se siitä yli meni. Hyppynouto oli selvästi kivempi, odotti hienosti käskyä, haki kapulan ja tuli esteestä yli. Kaukoissa palkattiin pysymistä, maahanmeno on hyvä ja nopea mutta istumaan nousu hieman hidas ja aavistuksen empii. Loppuun vielä paikalla makuu ja otettiin "kehään meno" tuomarin kera. Maahan tippui hyvin ekalla käskyllä, paikalla olo hyvä, kävin pari kertaa palkkaamassa. Hyviä vinkkejä taas saatiin, ja treenataan kun tassunen paranee.

Lämmintä on ollu ja koiruudet sekä ihmiset ihan läkähtymäisillään. Tänään meinattiin uimaan, ja mäkin jo ihan tosissani ajattelin heittää talviturkin niin eikös alkanut ukkostaa ja vettä tulla. Venla kävi pulahtamassa ja se siitä meikäläisen uinnista...ehkä mä vielä tänä kesänä innostun:)

T niin kuin toko :)

Uskokaa täi älkää, mutta mulle on iskenyt täydellinen toko- hurahdus:) Mä olen oikeasti alkanu tykkäämään tästä, ja ei tämä ole totista puurtamista vaan oikeasti kivaa!!

Alkuviikosta päätin koittaa kuinka tuo pentunen suhtautuu metallikapulaan. Kapulalle lähetys, otti hienosti suuhun mutta pudotti takasin tullessaan. Superpalkkaus lelulla ja otettiin muutama toisto. Kolmas nouto oli huippu hyvä, palautus suoraan käteen ja siihen lopetus. Odotellaan et hampaat vaihtuu ja jatketaan sitten lisää.

Keskiviikkona päästiin ekaa kertaa Piikkiöön Lentsun tokokurssille. Aiheena oli tunnari, sivuttaisliikkeet, käännökset molempiin suuntiin ja täyskäännökset. Paljon ehdittiin siis tekemään. Tunnarilla aloitettiin ja hienosti Miisa lähti etsimään. Kävi katsomassa paikkaa, mutta luovutti kun ei näkynytkään ja tuli takaisin. Käskyllä lähti kuitenkin takaisin, ja pienellä avulla kapula löytyi. Muutama toisto ja nenänkäyttö parani joka kerralla. Toisessa setissä otettiin käännöksiä ja meillä oikealle käännökset ja täyskäännökset superhyvät. Vasemmalle käännöksiä ollaan tehty hävyttömän vähän ja se kyllä näkyi. Ne siis treenilistalle ja takapään käyttöä tulee treenailla. Miisa pääsi vielä lopuksi pellolle juoksemaan treenikaveri schapendoesin kanssa ja voi kun niillä oli lystiä.

Muutama kuva viime viikoilta: (olen siis viimein oppinut siirtämään iphonelta kuvat koneelle:)

Tänään käytiin Minnan kanssa Jokioisilla tokottelemassa. Miisan kanssa otettiin noita vasempaan käännöksiä, pari noutoa puukapulalla sekä merkkiä. Noudot oli tosi hyvät mutta merkki oli nyt unohduksissa. Autoin pari kertaa reilusti sinne ja lopetettiin siihen. Oli tosi paahtava päivä ja koirat oli ihan läkähdyksissä, saivat serkukset vielä vähän riehua lopuksi. Kotona otin tunnarin pariin kertaan, ja nenä oli hienosti hereillä ja kapula löytyi ja palautui :)

Muutava kuva vielä tältä päivältä, näin kuvauksellinen Sera:)

Tokoa, aksaa ja näytelmät

Maanantaina mentiin Minnan ja kooirien kanssa Jokioisille treenaamaan. Keli oli mitä mahtavin ja koiratkin teki aikas kivasti. Helmin kanssa harjoteltiin tunnaria, johon sain neuvoja miten nyt jatketaan. Hienosti se kapula sieltä nurmen seasta löytyi, hieman sai kyllä hampaanjälkiä siihen tuodessa aikaan. Tehtiin perusasentoa häiriössä ja jääviä. Loppuun pieni paikalla makuu Minnan koiran kanssa, siinä ensin pysyi ihan hyvin, mutta yht'äkkiä pomppas ylös ja meni lähellä olevaa puuta haistelemaan..? Takasin paikalleen ja onnistunut lopetus.

Miisan kanssa leikittiin, tehtiin pa:ta ja sivulla maahan menoja. Loppuun vielä pari kertaa otettiin noutoa ihan ensimäistä kertaa. Vietiin kapula yhdessä ja lähetin hakemaan, hyvin lähti kapulalle mutta se hukkui hieman nurmikkoon ja Minna näytti sitä uudelleen. Kapulan kanssa juoksi luo, mutta ei halunnutkaan ottaa lelua tilalle. Toi kuitenkin kapulan ja sitten vähän revitettiin. Hienosti ymmärsi touhun :)

Tiistaina menin Somerolle Aneten agilityyn, jossa mukana oli Helmi. Koira oli ihan unessa koko treenin, ei mennyt putkeen, meni haistelemaan joka paikkaa, tiputteli rimoja ym. ym. Sanoinkin että nyt ei ole koira oma itsensä...sehän selvisikin torstaina kun koiralla alkoi juoksut. Ikinä se ei ole aksassa ollut tuommoinen, vaan intoa täynnä ja tekemässä täysillä hommia. No nyt pidellään sitten vähän taukoa, Lotan koulutus olisi torstaina, mutta katsotaan nyt kannattaako meidän sinne mennä.

Loppuviikko tehty kotona merkkiä, ruutua lelulla sekä seuraamisen käännöksiä muutamilla askelilla. Parina päivänä vielä tuli testattua tuota noutoa Miisan kanssa, ja voi vitsi että saa aina ylättyä positiivisesti. Menee täysillä kapulalle, tuo täysillä takaisin ja luovuttaa käteen. Ei pudota kapulaa edes lelua nähdessään, ja kantaa hyvin nätisti sitä suussaan. Mahti otus, ei voi muuta sanoa!!

Tänään sitten Helmin kanssa lähdettiin Raumalle näytelmiin. Mukaan oli ilmoitettu vain 7 koiraa joista kaksi oli tainnut jäädä pois. Oltiin luokassamme ainoat, ja elättelinkin jo hieman toivoa sertistä, koska junnuluokan koira taisi saada eh:n. No eri:n tuomari meille antoi, muttei sa:ta, joten se siitä sertistä. Kyllä otti päähän ja lujaa, sillä arvostelu oli tosi hyvä sekä koira käyttäytyi mallikelpoisesti. Tuomari oli muutenkin hieman erikoinen, sillä sormenpäällään se ei koskenut koiriin, itse sai hänelle koiran hampaatkin näyttää. Joten nartujen serti jäi jakamatta... Pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdimme kotiin. No Venla korjasi päivän potin, osallistumalla lapsi ja lelukoira kisaan. 10 joukosta Venla selviytyi "Roosa" koiran kanssa kolmen parhaan joukkoon:) Matkailu avartaa, tulipahan käytyä Raumalla...

Paluuta pikkuhiljaa arkeen

Tässä viime kuukausi on menny sairastaessa, ensin koirat ja sitten iski tauti minuun. Kunto on ihan rapa- luokkaa, kolmeen viikkoon ei juuri ole tullut liikuttua. Jospa tämä tästä pikku hiljaa...
Miisa on saanut nyt viikonloppuna liikkua vapaana hieman, ja jalka ei ole näyttänyt kipeytyvän. Treenailtu ollaan koiran ehdoilla, mitään vauhtiliikkeitä ei tietenkään ole voitu tehdä, mutta kaikkea muuta kivaa. Merkkiä ollaan tehty nyt paljon sisällä sekä ulkona pienellä matkalla. Hyvin alkaa tuon hahmottaa, hieman kiertää liikaa oikealle. Useamman hihnaviikon jälkeen koirasta on tullut paljon kuuliaisempi, vai liekkö muutama viikko ikää tehnyt tuota :) Nyt lelun tuonti alkaa olla jo paremmin hallinnassa, ennen kun se lähti rallattelemaan lelujen kanssa muualle. Tänään jopa toi aarteensa (luun) ulkona pyynnöstä. Ihan super ihanaa, kun koira tykkää tehdä kaikkea täysillä ja aina yhtä innoissaan odottaa mitä seuraavaksi tehtäis.
 
Helmin kanssa innostuin kanssa vähän hömpöttelemään, tehtiin seuraamista, luoksetuloa, jääviä sekä hyppyä. Seuraamista täytyisi saada nyt paremmaksi ja ryhtiä siihen. Sera sai kanssa tehdä aivojumppaa, ja koitin opettaa sille merkkiä. Se oli parin seuraamispätkän jälkeen sitä mieltä, että voisko jo lopettaa... ja niin me lopetettiin :) Sen kanssa kun ei ole tarkoituskaan nyt tavoitteellisesti tokoa treenata.

Viime torstaina käytiin Loten kanssa Kupittaalla mätsärissä. Alku ei mennyt kauheen hyvin, sillä oltiin kirjaimellisesti hukassa:) No parkkiin viimein päästyämme avasin takaluukun ja katsoin, että eihän mulla ole koirien naruja matkassa... Autosta löyty pari ylimärästä köydenpätkää joilla sain Helmin ja Miisan vietyä. Paikalla oli oikeita ulkomuototuomareita, Helmi sijoittui punaisten 4. Tuomari kehui liikkeitä ja hienosti tuo taas käyttäytyi. Viikon päästä olis sitten oikeet näytelmät vuorossa, lähdetään käymään Raumalla.

Ai niin, meillä ei enää komeile sanomalehdet lattioilla vaan Miisa on oppinut tekemään kaikki tarpeensa jo ulos. 

Ne kuuluisat viimeset sanat...

...Että ei oo ontunu. No eilen sit alko taasen ontumaan, ja paniikki tsekkaus Vethaussin sivuille ja sattu olemaan just yksi aika tälle päivälle vapaana. Sinne sit huristeltiin ja ell ensin palpoi jalan ja selvästi polvea aristi. Sitten pentu untenmaille ja kuvauksiin. Hirveästi sieltä ei sikäli uutta että polvesta se vika taas löytyi. Mutta nyt kuvissa näkyi selkeämmin kohta, jossa sääriluun harjanteen kasvulinja on painunut kasaan. Lepoa siis jatkellaan ja tulehduskipulääkettä nyt parisen viikkoa. Tuon pitäisi parantua, jos ei ole esim. polven kierukkaa vahingoittanut ja toivotaan niin. Lääkäri sanoi, että sikäli tälli tullut hyvästä kohtaa, ettei ole ristisiteet vahingoittuneet vaan kasvulinja nimenomaan painunut taakse.

Tokokurssi saadaan nyt unohtaa tai mennään sitten parille viimeselle kerralle, kyllä harmittaa kun olisi päässyt huippu kouluttajan kurssille:( Ja nyt voin jo sanoo, että Miisa kiertää kaukaa kaikki aksa esteet tämän kesän ajan, sillä en halua että loukkaa itseään pahemmin, vaikka tämä ei kyllä agility kentältä peräisin oleva vamma olekkaan. Sitä keretään sitten tekemään kun koira on kasvunsa kasvanut! Keskitytään tokoon ja ehkä paimennus hommiin. Näillä mennään taas seuraavat viikot.

Helmi on saanut jo muutaman kerran juoksennella irti,  kun haava mennyt hyvin kiinni. Ja voi sitä ralliriemua kun se tuossa pellolla irrotteli. Lähti se sitten kans jänisjahtiin ja näin sellasen voltin että huhhei... Siis se pupu parka kompastu?? ja heitti ilmassa ihan kaamean voltin ja luulin että siltä jo on henki pois. Mutta ilosesti lähti maahan tömpsähdettyään matkaa jatkamaan onnellinen ajokoira perässä. Ei se Helmi kaukana käynyt, pupunen sai siis jatkaa matkaansa rauhassa...:)

Hullunmyllyä jo viikko takana..

Koirat on opetelleet siis olemaan nyt erillään, kun talossa kaksi "potilasta". Sera ja Helmi majailee portin takana ja Miisis on saanut viettää laatuaikaa meidän kanssa. No Helmiltähän repesi eka tikki jo 3 päivän päästä niiden laitosta (ell. sano että kuukauden päästä voi ottaa pois?! Ikinä en oo kuullu noin pitkää aikaa...) ja toinenkin on hiukan irti. En lähtenyt enää uudestaan viemään lekurille, koska sitä ei olisi enää siihen kiinni saanut kun on niin hankalassa paikassakin. No pieni arpi siihen voipi jäädä, mutta tuskinpa tuo mitään haittaa.
Koirien ulkoilutus on tapahtunut siis kahdessa erässä, että jokainen pysyis jotenkin hanskassa eikä riehuisi liikaa. Miisa ei ole enää ontunut, mutta rauhassa sen kanssa jatketaan.

Aivojumppaa pitänyt kovasti keksiä, sillä tuolla energiamäärällä se kohta hajottaa koko mökin. Sivulle tuloja ja oloja vahvisteltu, sekä paikalla makuuta ja istumista. Istumisessa on ulkona hieman häiriöherkkä ja pälyilee kovasti ympärilleen, mutta sitä lisää. Seuraaminen on mun mielestä aikas kivalla alulla, ainoa että on kyllä niin kiinni mun jalassa että jos väistän niin kaatuu varmasti :D Mutta mielummin nyt noin päin, kuin liian kaukana.

Tässä vielä Helmin radat Salon koirahallin epiksistä huhtikuussa. Mölliradalla en huomannukkaa ollenkaan ennen videota, että kierti toisiks viimesen hypyn:) Mutta hienosti meni silti.

 Möllirata
http://www.youtube.com/watch?v=GkInbMx5JXQ

Starttiluokka
http://www.youtube.com/watch?v=xWvMWTXLMr4

...Kuvannut Tiina Selenius

Jääkarhu sairastaa.. sekä sen kaveri :(

Päästiinhän me 14vk ikään asti ilman kommelluksia... Viikolla  huomasin, että pikkunen lähtee liikkeelle hieman kankeasti, ei varsinaisesti ontunut, mutta jotain outoa oli.. Käytiin tuossa kävelemässäkin ja ihan normaaliin tapaan mennä hölkkäili. Eilen keskiviikkona olivat kaikki koirat ulkona, ja kuului yht'äkkiä huuto kun Miisa juoksi Helmin perässä. Huusi mennessään muttei voinut pysähtyä... kunnes meni jalka alta ja juoksi luokse kolmella jalalla. Siitä sitten sisälle ja pelkäsin jo sen katkenneen ja kaikki pahin kävin mielessä. Soittelin jo paniikkipuheluita sinne ja tänne, mutta ELL aika oli jo valmiiksi varattu perjantaille. Rupes sitten pikkuhiljaa varaamaan jo jalalle, ja kohta kävelikin ihan normaalisti. No koirat eristyksiin toisistaan, ettei satu enempää..

Perjantaina sit käytiin läpivalaisussa, oikea jalka kuvattiin kolmesta suunnasta sekä molemmat lonkat. Lonkat ok, oikean jalan polven nivelessä näkyi pientä epätasaista muutosta, jonka ell. meinasi johtuvan jostain kolhusta. Lonkan seudulla myös samanlainen pienempi kohta, joka saattaa kipua aiheuttaa. Nyt pitäis pari viikkoa ottaa iisisti ja 2 viikon kipulääkekuuri. En tiedä, kuinka tuon saa aloillaan olemaan, tää eka ilta jo ollu aikamoista. Välillä on häkissä ja välillä narussa olkkarissa, kovin kipeältähän tuo ei nyt vaikuta mikä on tietysti hyvä. Mutta itteä hamittaa kovasti, kai se ulkona on koheltanu menemään, ja nämä ei näemmä ihan pikkukivusta valita. 

No sitten lauantaina oli vuorossa Helmi, joka oli Seran kanssa ollu normaaliin tapaan pihalla, ja huomasin vasemmassa etujalassa vekin, josta lerpatti palkeenkieli. Soitto siis päivystävälle, tietenkin lauantai ilta ja eikun Somerolle koiraa kuskaamaan. Siellä sitten taju kankaalle ja pari tikkiä jalkaan, antibioottia ja kipulääkettä. Voi luoja tätä huonoa tuuria, ja just kun olis ollu treenejä ja valmennuksia. Ne saa nyt unohtaa muutaman viikon osalta.

On muuten hiukka haasteellista yrittää pitää kahta EI kipeää potilasta erillään ja rauhassa. Omasta mielestäänhän nuo ei kipeitä ole... Jospa tää huono tuuri nyt jäis sitten tähän.

Lampaita, lenkkiä, epiksiä, aksaa...

Tiistaina hypättiin Miisan kanssa Minnan ja Uunon kyytiin kohti Someroa Woollandiaan katselemaan paimennusta. Siellä oli paljon koiria ja Miisa sai uusia tuttavuuksia ja katsella ensin lampaita aitauksen takaa. Kyllä se paimennus on hienon näköistä hommaa kun koira ja ohjaaja osaa:) Sitten meidätkin patistettiin aitaukseen ja mua oikeesti vähän pelotti mennä, kun joukko lampaita tuijotti meitä suurilla silmillään. No onneksi ne oli kilttejä ja lähtivät liikkeelle...Lähdettiin kävelemään Miisa narussa lampaiden perässä ja pujoteltiin vähän häkkien ympärillä. Ensin vaan haisteli maata eikä ollut huomaavinaan koko lambeja, mutta sitten kiinnostu kovasti niistä. Hetken aikaa siellä pyörittiin ja jäi molemmille kai? oikein kiva mieli. Mutta kyl se on hirvittävän vaikeeta, kun pitäis keskittyy omaan tekemiseen, koiraan ja vielä niihin lampaisiin, ehkä me kesällä sit aletaan ihan oikeesti käydä oppimassa lisää.

Keskiviikkona huristeltiin Miisan ja Helmin kanssa Salon koirahallille epävirallisiin agilitykisoihin. Ilmoitin Helmin startti ja mölliluokkaan. Starttiluokassa rimat olivat vain 25cm ja siinä oli ainoastaan hyppyjä ja putkia. Pilkku käyttäytyi oikein mallikkaasti ja teki puhtaan radan. Vauhti oli tosi hyvää ja paikalla malttoi ootella lähtölupaa. Oltiinkin starttiluokan voittajat aika oli jotain -40 ja päälle. Olihan tuossa aika reilut nuo ihanneajat, mutta silti mentiin superlujaa!!

Mölliluokkaan ilmotin sen, vaikka kontaktit meillä on pikkasen vielä vaiheessa. Ekaa kertaa mentiin myös maksi muuri ja maksi pituus, jotka meni hyvin. Yhden riman roiskas alas 4 esteellä kun vauhtia oli vähän liikaa ja ponnisti siihen huolimattomasti. Radalla oli puomi ja A, joista otin puomin kontaktin uudestaan ja palkkasin. Toisella kertaa kun mentiin A:lle, niin ohjasin kai vähän huonosti ja tuli siitä vähän ohi, mutta alastulo kontakti hyvä. Loppurata meni taas hyvin (paitsi videolta huomasin että juoksi toisiks viimesen esteen ohi, en siis kattonut koiraa yhtään) ja oon niin tyytyväinen. Helmi tykkää tehdä töitä mun kanssa ja keskittyy hyvin tekemiseen radalla, eikä se ota häiriötä mistään ympärillä olevasta. SUPER PILKKU:)

Miisan kanssa tehty pieniä lenkkejä kaksistaan tuolla hiekkatiellä niin, että se on irti. Tahtoisin niin kovin koiran, jota voisi pitää irti paikassa kuin paikassa. Hyvin se yleensä kuuntelee ja tulee luokse, eikä lähde kauas. Harjoteltu kovin myös JÄTÄ sanaa, kun tykkää keraillä keppejä sun muita roskia suuhunsa. Aika hyvin se on jo mennyt perille ja palkkioksi saa multa sitten herkkuja.

Torstaina olikin sitten Vuorelan Lotan treenit meidän omalla kentällä. Aluks juttelin Lotan kanssa meidän A:n ylösmenon ongelmasta, ja nyt alkaa meillä rakennuspuuhat ja koitetaan uudella tekniikalla opettaa tuo koiralle. Täytyy ottaa Lotalta yksäriaika ja mennä tuo aloitus tekemään valvovan silmän alle, etten töpeksi koko hommaa:) Kotiläksyksi saatiin persjättöjä ja takaaleikkauksia, sokkarit siis myöhässä ja takaaleikkauksissa hätäilen liian eteen. Mutta hyvät treenit ja parempi mieli.

Pentu tapaaminen ja treenikentän "avajaiset"

Viikko taas hurahtanut nopsaan... Lauantaina oltiin EHYT- areenalla pentupäivillä, johon järkättiin samalla Miisan ja sisaruksien pentutapaaminen. Siellä oli luentoja pennun ruokinnasta, pennuille temppurataa ja erilaisia esittelyjä. Miisan sisaruksista paikalla olivat Pirkko, Raikku, Odin, Donny, Pyry ja Jope. Sisällä otettiin yhteiskuvia ja pennut pääsi ulkona aitaukseen keskenään riehumaan. Äippä Raijakin kävi lapsosiaan moikkaamassa, mutta hetken oltuaan kakaroiden kanssa se meni jo portille anelemaan että päästäkää mut pois jo :) Käytiin samalla pentuja punnitsemassa ja vaaka räjäytti lukemat 9,7... Miisa oli porukasta isoin, ja joku taisi mainita että hieman pulska;), mutta lihava se ei ole ja itse tykkään että pennulla on hieman jotain luitten päällä. Oli kiva nähdä kaikkia paikalla olevia, ja kesällä nähdään sitten uudestaan.
Iltapäivällä menin Minnan Tupperi kutsuille, ja tulipa sieltä tietty tilattua muutama kupponen, ja oli pöydässä niin hyvät tarjoilut että pidempäänkin olisi voinut istua:)

Tänään sunnuntaina käytiin ekaa kertaa meidän kentällä talven jälkeen vähän treenimässä. Venla halusi mukaan ja sai tehdä Seran ja Helmin kanssa putki- hyppy rallia. Seralla oli vähän motivaatio onkelmaa (taas), se tulisi mielummin minun perässä ja minun luo joka esteen jälkeen. Sen kanssa me varmaan jätetään nyt kisahaaveet sikseen, sille aloitettiin viime viikolla Propalin- lääke pissankarkailuun joka johtuu pari vuotta sitten tehdystä sterilisaatiosta. Lääkkeessä on 2 viikon varoaika, ja jos se nyt hyvin auttaa, niin en kyllä sitä viitsi sitten tauotella... ja lääkettä joutuu syömään lopunikänsä. Mutta sen kanssa voidaan sitten muuten treenailla ja pitää mieltä virkeänä. Oman seuran kisatkin ensi kuussa unohdetaan sen osalta..

Miisa oli ekaa kertaa kentällä, ja otettiin eka suoraa putkea ja sinnehän se sukelti heti. Niitä tehtiin molemilta puolilta ja ahneena pistin putken myös mutkalle ja eipä siinä ollut sen ihmeempää. Tehtiin putkea ja hyppyä rima maassa ja hienosti haki jo hypylle eikä koittanutkaan kiertää tms. Leikittiin ja revittiin lelulla ja tehtiin pieni lenkki parkkiksella.

Eilen sai koirat riekkua taas pari tuntia ulkona kun grillattiin (olipa muuten kylmä vaikka aurinko paistoi), Miisa ja Helmi veti rallia pitkin poikin ja illalla oli ihanan väsynyttä sakkia.
Uimakausikin tuli pennun korkattua viikolla, kun oli pakko päästä pellolle ja välissä oli tulviva oja...eipä siinä auttanut kun hypätä veteen...ja vielä takasinkin oli tultava. Kovasti yritti hypätä toiselle penkalle, mutta läiskähti veteen oikein pommihypyllä. No ainakin pinnalla pysyy ja uimataito taitaa olla hanskassa:)

Reissussa rähjääntyy :)

Sunnuntai "aamuna" klo. 04.15 starttasimme Anskun ja ländereitten kanssa kohti Helsinkiä. Matkalla vaihdoimme autoa, ja matkaseuraksi liittyi Heidi bordercollien ja schipperken kanssa. Autoon saimme hienosti mahtumaan 5 koiraa ja kolme ihmistä, sekä häkit ja muut matkatavarat. Sitten lähdettiin kohti satamaa ja sieltä Tallinnaan voittaja näyttelyihin. Matka ei ole mikään ilman pieniä jännitysmomentteja, mutta terminaalista auton ajettuamme saimme huokaista helpotuksesta..;) Koirat matkusti todella hienosti, alkuun hieman jännitin Helmin puolesta kuinka se käyttäytyy autossa laivamatkan ajan, autokannella kun on aikamoinen meteli. Mutta pilkkunen klaarasi ensimmäisen laivamatkan hienosti. Lähdettiinkin sitten aamupalalle ja tehtiin siinä vähän ostoksia...pari tuntia ja laiva olikin jo Tallinnassa. Näyttelypaikalla olimme hyvissä ajoin ja käytiinkin reippaan pituinen lenkki heti kävelemässä. Näyttelypaikkana oli Saku Suurhall, joka oli todella ahdas ja pieni paikka. Meidän kehä oli vasta iltapäivällä, ja minua taisi jännittää enemmän kuin koiraa. Junnunartuissa oli yhteensä kaksi koiraa, Helmi voitti junioriluokan, sai JUNNU-SERTIN, oli ROP- JUNIORI sekä sai TALLINN JUNIOR WINNER -13 tittelin. Olin jo niin häkeltynyt, että pääkin oli aikas tyhjä, kunnes tajusin että meidänhän pitää vielä mennä paras narttu kehään. Siinä Helmi hienosti vielä toinen 6 nartun joukosta, häviten vain valionartulle. Arvostelu oli lyhyt mutta todella hyvä. Oli kyllä hieno reissu, vielä kun matkakumppanitkin kahmivat titteleitä.

Pientä reissuväsymystä on ollut ilmassa, itse kun olen vieläkin aikalailla puolikuntoinen flunssan takia. Ja kyllä Helmistäkin näki, kuinka väsynyt se oli seuraavan päivän. Mutta olen iloinen, kuinka hienosti käyttäytyi koko matkan ajan eikä stressaillut turhia. Kuviakin tuli otettua, mutta en ole saanut vielä puhelimesta niitä laitettua koneelle, joten laitellaan niitä myöhemmin. Kiitos kaikille mukana olleille matkaseurasta, loistava reissu kaikin puolin:)

Tämä viikko on menny omalta osalta sairastaessa kaameaa flunssaa, joten koirat on päässy helpommalla. Ulkoilut on ollu lähinnä sitä, että kävelen tohon muutaman sadan metrin päähän mettän laitaan, ja koirat saapi juosta siellä...pysyyvät muuten vielä kivasti puhtainakin.
Miisan kanssa ollaan tehty joka päivä jotakin juttuja, aivojumppa sisälläkin väsyttää aika kivasti tuon ikiliikkujan. Sivulla olon asento on nyt aikas hyvä, ja apuja siihen ei enää kauheasti tarvii. Nyt myös tehty sivulla maahan menoja, joita alkokin hienosti tarjoomaan. Pään pysyminen alhaalla maahan menoissakin on tuottanu naksuttelun avuilla tuloksia :)
Kaikenmoisia temppuja myös tehty, ja pujottelun harjoitukset jalkojen välistä alkaa sujumaan.
Paikalla oloja tehty istuen ja maaten, jotta molemmista saatais yhtä hyvät. Hassua kun paikalla olo tuntuu olevan varmempi, sillon kun ei mua nää.

Kyllä tuo vaan oppii niin nopsaa kaikkea uutta, ja aina yhtä innokas.
Huomenna aamusta pitäis lähteä Tallinnaan Helmin kanssa, siellä Tallinna Winner näyttelyt...siitä myöhemmin lisää..

Rokotuksilla

Tänään käytiin pikku jääkarhun kanssa tutustumassa eläinlääkäriin ja haettiin ekat rokotukset. Pentusesta se oli niin ihana paikka, että koko toimenpide jäi huomaamatta :) Häntä viuhuen se nuoleskeli eläinlääkärin ja muut paikalla olijat. Vaa'alla käytiin samalla ja nyt päivää vaille 12vk se näytti 7kg. Hyvin sopusuhtainen eläinlääkärin mielestä ja sanoi vaan, että tätä ei varmasti lihavaksi saa syötettyä ja kuluttaa kaiken minkä saa... Se on kyllä totta. Pihalla temmeltää toisten kanssa hurjaa vauhtia, ja sammuu kyllä saman tein kun sisälle tullaan.

Huomenna lähdetäänkin kattomaan ihka oikeita lambeja, saas nähdä mitä niistä tuumaa...;)

Alla kuvanäytettä paimennusasennon harjoittelusta, kun hää tohkeissaan paimentaa dalmista.

Aluevalmennusta

Helmin kanssa oltiin lauantaina aluevalmennuksessa Raisiossa. Kaksi rataa tehtiin joista ensimmäinen 15 esteen ja toinen hiukan pidempi. Eka rata meni keppejä lukuunottamatta aikas kivasti. Just kun on päässy kehumaan että kepit alkaa mennä hyvin...niin nyt oli niin hukassa kun olla ja voi. Sisäänmeno oli vaikeaa, ja sitten tuli aina 3. viimesestä ja 2. viimesestä keppivälistä ulos?? No aikamme siinä niitä hinkattiin, ja pari onnistumista sain käskyttämällä koko ajan. En tiedä, oli jotenkin levoton maneesissa ja kirjaimellisesti pallo hukassa :) Mietin jo vähän, mahtaisiko olla juoksut alkamassa. Päivän plussina oli hyvä toinen rata, paikalla pysyminen, ja A:n alastulo kontaktit... mutta se ylösmeno!!! A:ta ollaan treenattu ihan muutamia kertoja talven aikana, ja päätinkin sen jättää kevääseen/ kesään kun päästään ulos treenaamaan. Mutta koira tekee nyt sitä että hyppää lähes A:n harjalle ja nyt täytyy jotain siihen äkkiä keksiä ennenkuin on myöhästä. Vinkkiä saatiin, miten lähdetään tuota nyt työstämään.

Miisa oli Raisiossa seuralaisena ja virallisena maskottina:) Se sai paljon rapsutuksia ja yksi uusi paikka taas katsastettu. Kotona ollaan harjoteltu kiertämistä, i-s-m tekniikkaa ja tehotreeninä ruutua. Matkaa ruutuun ollu nyt reilu 20m ja pikkunen kiitää sinne minkä kintuista pääsee. Myös merkkiä tehty kosketusalustalle. On tuon pikku jääkarhun kanssa vaan niin makeeta tehdä kaikkea, kun aina on yhtä intoa täynnä.

Treeniä, treeniä..

Tiistaina käytiin treenikamujen kanssa Ypäjän Hevosopiston houdeilla tokottelemassa. Helmi sai alottaa, otettiin ihan sivulla oloja ja muutaman askeleen seuraamista. Ja eihän siitä mitään tullu, kun eihän se nyt voinu ahteriaan alas laskea kun asfaltti oli täynnä soraa!! Otti muutenkin hirveesti häiriötä uudesta paikasta. Merkkiä tehtiin myös kosketusalustalla, jotka osittain ok. Meinaa vaan kauheesti kiertää merkin oikealle puolelle, mitä välillä tehnyt myös hypyssä. Parit luoksetulot tehtiin pallolle, ja ajatuksena oli tällä saada vauhtia...mutta koira päätti toisin ja pysähty ekalle hepan kakkaläjälle syömään!!! Sit sai mennä autoon ja koiran vaihto. Ei ollu H:n päivä...
Miisa harjotteli leikkimistä ja repimistä häiriössä, jotta kiinnostus pysyisi vain ja ainoastaan minussa. Hyvin repii ja leikkii uusissa paikoissa, oikein rähinän kanssa. Luoksetuloja otettiin, ja ei ole epäilystäkään etteikö tulisi :) Kaupunki kävelyjä ollaan myös tehty ja rennosti tuo osaa hälinässäkin mennä.

Kotona otettiin sitten torstaina molempien kanssa ruutu treeniä. Miisa ensin ihan lyhyestä matkasta kupille, tällä muutama toisto ja sitten lisättiin matkaa. 10 metristä otettiin lopuksi muutamat, ja noissa ei ongelmaa, hyvällä vauhdilla juoksee. Helmi teki kosketusalustalla ja hienosti pysähtyy oikeaan kohtaan ja odottaa palkkaa. Helmin kanssa matka oli pisimmillään n. 15m, vauhti oli hyvää, kerran koitti tarjota merkkiä ja oli ihan h-moilasena että mitäs nyt tapahtuu. Hassuja otuksia. Torstai päivällä koirat saikin ulkoilla moonta tuntia, kun puuhailtiin pihalla. Kyllä täytyy ihmetellä mistä tuo pienin otus mahtaa tuota virtaa saada, ihan täysillä lähes koko aika mentiin.

Parina päivänä Miisa myös harjoitteli paimennusta, nimittäin oman kaverinsa. Helmi juoksi pellolla, ja yhtäkkiä pikku otus lähti ihan tohkeissaan paimentamaan. Kun Helmi pysähty, pysähty Miisa ja jäi paimennusasennossa sitä tuijottamaan, olipas huvittavaa seurata:) Jospa siitä kehkeytyisi vielä ihan lammaspaimenkin.

Lotan koulutus ja kotitreenejä

Lauantaina startattiin Loten, Evan, Helmin ja Miisan kanssa kohti Längelmäkeä Lotta Vuorelan koulutukseen. Helmi pääsi treenaamaan ja Miisa toimitti matkaseuralaisen virkaa. Rata oli aika haastava alkuun katsottuna, yhteensä 30 estettä ja montaa kohtaa mietin, kuinka me niistä selvitään. Koira yllätti kyllä niin positiivisesti, koska ratatreeniä ei olla tehty aikoihin, ollaan käyty lähinnä vain Turussa tekniikkatreeneissä nyt kevätkaudella. Erityisesti päällejuoksut, takaaleikkaukset, puomi sekä kepit saivat minut todella tyytyväiseksi. Puomilla on ollut hieman vauhtiongelmaa, sekä nyt radalla oli puomin alla kaksi putkea, joten en päässyt juoksemaan kovin lähellä sitä. Mutta hienosti tuo sen teki, ja kontaktit alkaa olla aikas kivat. Puomilta treenattiin poispäin käännöstä putkeen, joka pienen avustuksen ja toiston jälkeen alkoi sujua. Keppeihin saa olla myös erittäin tyytyväinen, sillä niitä tehtiin viime syksynä kuudella kepillä muutaman kuukauden ajan, ja nyt ne sujuu jo ilman apuja. Toki lähetyksessä vielä tarvitsee hieman näyttää oikeaa kohtaa. Hienosti tuo pötki menemään näihin treenikertoihin nähden, ja se motivaatio mikä sillä on dalmatiankoiraksi tehdä hommia ja yrittää parhaansa niin <3 Huippukivat ja antoisat treenit, kiitos Lotta ja kiitos matkaseuralaisille!

Miisa pääsi tutustumaan taas uuteen halliin, ihmisiin ja koiriin. Sen mielestä kyllä häkissä olo kun muut treenasivat, ei ollut yhtään kivaa. Kova ääni sillä ainakin on :) Se pääsi ylimääräiselle lenkille Loten ja Evan kanssa, niin sain paaremmin keskittyä treeneihin. Autossa jaksoikin koko matkan käyttäytyä, yhteensähän me taidettiin tien päällä olla noin 4,5 tuntia. Nyt on treenattu paljon paikalla istumista sekä makaamista...ja ylläri ylläri, tuloksia tulee. Nyt pystyn käymään jo piilossa, ja neiti napittaa kiltisti paikallaan. Tuota pennun intoa ja tekemisen halua voi vaan taas ihailla.

Sera toimittaa nyt lenkkeilijän virkaa, ja tyytyväiseltä tuo näyttää, vaikkei hirveästi mitään olla tehtykään. Nyt se jo pystyy hieman heittämään "vapaalle" ja suostuu jo leikkimään Miisan kanssa. Ulkoilu ilmat on ollu mahtavia ja koirat nauttineet pellolla hankikannoilla riekkuen.