Tokoa, aksaa ja näytelmät

Maanantaina mentiin Minnan ja kooirien kanssa Jokioisille treenaamaan. Keli oli mitä mahtavin ja koiratkin teki aikas kivasti. Helmin kanssa harjoteltiin tunnaria, johon sain neuvoja miten nyt jatketaan. Hienosti se kapula sieltä nurmen seasta löytyi, hieman sai kyllä hampaanjälkiä siihen tuodessa aikaan. Tehtiin perusasentoa häiriössä ja jääviä. Loppuun pieni paikalla makuu Minnan koiran kanssa, siinä ensin pysyi ihan hyvin, mutta yht'äkkiä pomppas ylös ja meni lähellä olevaa puuta haistelemaan..? Takasin paikalleen ja onnistunut lopetus.

Miisan kanssa leikittiin, tehtiin pa:ta ja sivulla maahan menoja. Loppuun vielä pari kertaa otettiin noutoa ihan ensimäistä kertaa. Vietiin kapula yhdessä ja lähetin hakemaan, hyvin lähti kapulalle mutta se hukkui hieman nurmikkoon ja Minna näytti sitä uudelleen. Kapulan kanssa juoksi luo, mutta ei halunnutkaan ottaa lelua tilalle. Toi kuitenkin kapulan ja sitten vähän revitettiin. Hienosti ymmärsi touhun :)

Tiistaina menin Somerolle Aneten agilityyn, jossa mukana oli Helmi. Koira oli ihan unessa koko treenin, ei mennyt putkeen, meni haistelemaan joka paikkaa, tiputteli rimoja ym. ym. Sanoinkin että nyt ei ole koira oma itsensä...sehän selvisikin torstaina kun koiralla alkoi juoksut. Ikinä se ei ole aksassa ollut tuommoinen, vaan intoa täynnä ja tekemässä täysillä hommia. No nyt pidellään sitten vähän taukoa, Lotan koulutus olisi torstaina, mutta katsotaan nyt kannattaako meidän sinne mennä.

Loppuviikko tehty kotona merkkiä, ruutua lelulla sekä seuraamisen käännöksiä muutamilla askelilla. Parina päivänä vielä tuli testattua tuota noutoa Miisan kanssa, ja voi vitsi että saa aina ylättyä positiivisesti. Menee täysillä kapulalle, tuo täysillä takaisin ja luovuttaa käteen. Ei pudota kapulaa edes lelua nähdessään, ja kantaa hyvin nätisti sitä suussaan. Mahti otus, ei voi muuta sanoa!!

Tänään sitten Helmin kanssa lähdettiin Raumalle näytelmiin. Mukaan oli ilmoitettu vain 7 koiraa joista kaksi oli tainnut jäädä pois. Oltiin luokassamme ainoat, ja elättelinkin jo hieman toivoa sertistä, koska junnuluokan koira taisi saada eh:n. No eri:n tuomari meille antoi, muttei sa:ta, joten se siitä sertistä. Kyllä otti päähän ja lujaa, sillä arvostelu oli tosi hyvä sekä koira käyttäytyi mallikelpoisesti. Tuomari oli muutenkin hieman erikoinen, sillä sormenpäällään se ei koskenut koiriin, itse sai hänelle koiran hampaatkin näyttää. Joten nartujen serti jäi jakamatta... Pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdimme kotiin. No Venla korjasi päivän potin, osallistumalla lapsi ja lelukoira kisaan. 10 joukosta Venla selviytyi "Roosa" koiran kanssa kolmen parhaan joukkoon:) Matkailu avartaa, tulipahan käytyä Raumalla...

Paluuta pikkuhiljaa arkeen

Tässä viime kuukausi on menny sairastaessa, ensin koirat ja sitten iski tauti minuun. Kunto on ihan rapa- luokkaa, kolmeen viikkoon ei juuri ole tullut liikuttua. Jospa tämä tästä pikku hiljaa...
Miisa on saanut nyt viikonloppuna liikkua vapaana hieman, ja jalka ei ole näyttänyt kipeytyvän. Treenailtu ollaan koiran ehdoilla, mitään vauhtiliikkeitä ei tietenkään ole voitu tehdä, mutta kaikkea muuta kivaa. Merkkiä ollaan tehty nyt paljon sisällä sekä ulkona pienellä matkalla. Hyvin alkaa tuon hahmottaa, hieman kiertää liikaa oikealle. Useamman hihnaviikon jälkeen koirasta on tullut paljon kuuliaisempi, vai liekkö muutama viikko ikää tehnyt tuota :) Nyt lelun tuonti alkaa olla jo paremmin hallinnassa, ennen kun se lähti rallattelemaan lelujen kanssa muualle. Tänään jopa toi aarteensa (luun) ulkona pyynnöstä. Ihan super ihanaa, kun koira tykkää tehdä kaikkea täysillä ja aina yhtä innoissaan odottaa mitä seuraavaksi tehtäis.
 
Helmin kanssa innostuin kanssa vähän hömpöttelemään, tehtiin seuraamista, luoksetuloa, jääviä sekä hyppyä. Seuraamista täytyisi saada nyt paremmaksi ja ryhtiä siihen. Sera sai kanssa tehdä aivojumppaa, ja koitin opettaa sille merkkiä. Se oli parin seuraamispätkän jälkeen sitä mieltä, että voisko jo lopettaa... ja niin me lopetettiin :) Sen kanssa kun ei ole tarkoituskaan nyt tavoitteellisesti tokoa treenata.

Viime torstaina käytiin Loten kanssa Kupittaalla mätsärissä. Alku ei mennyt kauheen hyvin, sillä oltiin kirjaimellisesti hukassa:) No parkkiin viimein päästyämme avasin takaluukun ja katsoin, että eihän mulla ole koirien naruja matkassa... Autosta löyty pari ylimärästä köydenpätkää joilla sain Helmin ja Miisan vietyä. Paikalla oli oikeita ulkomuototuomareita, Helmi sijoittui punaisten 4. Tuomari kehui liikkeitä ja hienosti tuo taas käyttäytyi. Viikon päästä olis sitten oikeet näytelmät vuorossa, lähdetään käymään Raumalla.

Ai niin, meillä ei enää komeile sanomalehdet lattioilla vaan Miisa on oppinut tekemään kaikki tarpeensa jo ulos. 

Ne kuuluisat viimeset sanat...

...Että ei oo ontunu. No eilen sit alko taasen ontumaan, ja paniikki tsekkaus Vethaussin sivuille ja sattu olemaan just yksi aika tälle päivälle vapaana. Sinne sit huristeltiin ja ell ensin palpoi jalan ja selvästi polvea aristi. Sitten pentu untenmaille ja kuvauksiin. Hirveästi sieltä ei sikäli uutta että polvesta se vika taas löytyi. Mutta nyt kuvissa näkyi selkeämmin kohta, jossa sääriluun harjanteen kasvulinja on painunut kasaan. Lepoa siis jatkellaan ja tulehduskipulääkettä nyt parisen viikkoa. Tuon pitäisi parantua, jos ei ole esim. polven kierukkaa vahingoittanut ja toivotaan niin. Lääkäri sanoi, että sikäli tälli tullut hyvästä kohtaa, ettei ole ristisiteet vahingoittuneet vaan kasvulinja nimenomaan painunut taakse.

Tokokurssi saadaan nyt unohtaa tai mennään sitten parille viimeselle kerralle, kyllä harmittaa kun olisi päässyt huippu kouluttajan kurssille:( Ja nyt voin jo sanoo, että Miisa kiertää kaukaa kaikki aksa esteet tämän kesän ajan, sillä en halua että loukkaa itseään pahemmin, vaikka tämä ei kyllä agility kentältä peräisin oleva vamma olekkaan. Sitä keretään sitten tekemään kun koira on kasvunsa kasvanut! Keskitytään tokoon ja ehkä paimennus hommiin. Näillä mennään taas seuraavat viikot.

Helmi on saanut jo muutaman kerran juoksennella irti,  kun haava mennyt hyvin kiinni. Ja voi sitä ralliriemua kun se tuossa pellolla irrotteli. Lähti se sitten kans jänisjahtiin ja näin sellasen voltin että huhhei... Siis se pupu parka kompastu?? ja heitti ilmassa ihan kaamean voltin ja luulin että siltä jo on henki pois. Mutta ilosesti lähti maahan tömpsähdettyään matkaa jatkamaan onnellinen ajokoira perässä. Ei se Helmi kaukana käynyt, pupunen sai siis jatkaa matkaansa rauhassa...:)

Hullunmyllyä jo viikko takana..

Koirat on opetelleet siis olemaan nyt erillään, kun talossa kaksi "potilasta". Sera ja Helmi majailee portin takana ja Miisis on saanut viettää laatuaikaa meidän kanssa. No Helmiltähän repesi eka tikki jo 3 päivän päästä niiden laitosta (ell. sano että kuukauden päästä voi ottaa pois?! Ikinä en oo kuullu noin pitkää aikaa...) ja toinenkin on hiukan irti. En lähtenyt enää uudestaan viemään lekurille, koska sitä ei olisi enää siihen kiinni saanut kun on niin hankalassa paikassakin. No pieni arpi siihen voipi jäädä, mutta tuskinpa tuo mitään haittaa.
Koirien ulkoilutus on tapahtunut siis kahdessa erässä, että jokainen pysyis jotenkin hanskassa eikä riehuisi liikaa. Miisa ei ole enää ontunut, mutta rauhassa sen kanssa jatketaan.

Aivojumppaa pitänyt kovasti keksiä, sillä tuolla energiamäärällä se kohta hajottaa koko mökin. Sivulle tuloja ja oloja vahvisteltu, sekä paikalla makuuta ja istumista. Istumisessa on ulkona hieman häiriöherkkä ja pälyilee kovasti ympärilleen, mutta sitä lisää. Seuraaminen on mun mielestä aikas kivalla alulla, ainoa että on kyllä niin kiinni mun jalassa että jos väistän niin kaatuu varmasti :D Mutta mielummin nyt noin päin, kuin liian kaukana.

Tässä vielä Helmin radat Salon koirahallin epiksistä huhtikuussa. Mölliradalla en huomannukkaa ollenkaan ennen videota, että kierti toisiks viimesen hypyn:) Mutta hienosti meni silti.

 Möllirata
http://www.youtube.com/watch?v=GkInbMx5JXQ

Starttiluokka
http://www.youtube.com/watch?v=xWvMWTXLMr4

...Kuvannut Tiina Selenius