Huoltoviikko takana, treeniviikko edessä!

Viime viikon koirat saikin lähes huilia, sillä kaikki aika meni töitten ohella muuttoa tehden. No nyt ollaan jo koko sakki uudessa paikassa ja hommaa riittää edelleen! Miisa pääsi keskiviikkona Leena Piiran käsittelyyn. Koira oli kuin varjo edellisestä käsittelystä, ranka oli suoristunut, lihaksia oli tullut roimasti lisää ja toispuoleisuus selkeästi vähentynyt. Saatiin kehuja hyvin tehdystä työstä, ja ollaan me koitettukkin tehdä. Uinti ja metsälenkit ovat siis tuottaneet tulosta. Miisalla on hyvin tehokas tapa uida, hyvä että selkäkarvat kastuvat kun se porskutteli vielä lämpimämmillä ilmoilla menemään. Harmi kun nuo uintikelit menivät ohitse niin äkkiä...

Torstaina meillä olikin aika taasen Espoon eläinsairaalaan. Varasin jo aikaisemmin ajan sinne, sillä koira ontui oikeaa etujalkaa viikko takaperin. Ontuminen meni äkkiä ohitse, eikä toistunut enää. Muistelin että teki joskus kesällä saman ja hysteerisenä olihan se pakko mennä tutkimaan, että pystyi nukkumaan yönsä taas :D
Taas juoksuteltiin ja päätettiin kuvata olat ja kyynäret, Miisan siskollahan on OCD, ja tottakai se oli itselläkin heti mielessä. Mutta kuvat oli puhtaat, Lotta Silvferberg sanoi kyynären ulkopinnalla olevan pienen varjostuman, joka ei palpoiden siinä kuitenkaan tuntunut. Hän konsultoi vielä Räihää ja soittelee minulle päin. Oli taas kerrassaan hyvää palvelua, vaikka pussi keveni roimasti taas. Mutta onneksi on tuo vakuutus, joten ei kirpaise niin paljon. Joten yöt voi taas nukkua rauhassa... Kyllä noista hyvin saa stressin revittyä itselleen. Pääasia, että koira on kunnossa. Kait se oli vaan joku harmiton venähdys.

Nyt jos tällä viikolla kerittäs vähän treeniä, ja palauteltas mieleen toko juttuja pienen tauon jälkeen!

Aksaa, näyttelyt ja eläinlääkäriä

Viime perjantaina oli Salon koirahallissa talven agilityn katselmus, jossa tehtiin koirien kanssa pari lyhyttä radanpätkää. Helmi oli ensimmäistä kertaa ihan sikapossu ja sooloili ihan omiaan :) Meni esteiden ohi ja kuvitteli osaavansa radan paremmin omalla opastuksella.. no huumoria peliin, eihän tämä niin vakavaa ole. Onneksi ketään ei jätetty valmennuksen ulkopuolelle tämän esityksen takia, sillä me ei tällä tyylinäytteellä varmaan mukaan oltaisi päästy:)

Sunnuntaina sitten suunnattiin Vantaalle Hemulin kanssa näyttelyyn. Näyttelypaikka oli kaunis Hakunilan urheilupuisto ja olipa siellä kuuma. Helmille Eri2... Tuomari kehui kovasti ja sanoi koiran olevan kaunis kokonaisuus. Ainoat "miinukset" oli hieman suora olkavarsi sekä jälleen kapea alaleuka (mitähän sinne nyt täytteeksi keksis;) ) Mutta tuomari jakoi arvosteluja hylätystä ja hyvästä eriin aika laajalla skaalalla, joten tyytyväisiä ollaan. Ja kilpailuluokassa päihitettiin useita rop ja ryp sijoituksia saanut koira, joten ehkä meillä vielä toivoa on!!

Maanantaina olikin jännä päivä, sillä oli varannut ortopedi Jan Räihälle Espooseen ajan Miisan tsekkausta varten. Koira on ollut ihan normaali, ei ontumisia rankankaan rasituksen jälkeen, mutta tekee välillä semmoisen hassun vaihtoaskeleen oikealla jalalla. Ja halusin vielä eri eläinlääkärin arvion koiran jalasta. Ensin koiran tutki nuorempi lääkäri ja sitten he menivät katsomaan aiemmin keväällä otettuja kuvia jalasta. No sieltähän löytyi polven nuljuluusta halkeama, luu on siis keskeltä kahtena kappaleena. Tätä ei oltu Hattulassa huomattu lainkaan, ja hieman kävi kiehuttamaan!!! Hoitoon tämä vaiva ei olisi toisin vaikuttanut, vaan luu elää siellä omaa elämäänsä. Räihä taivutteli Miisan takapään, kipeä tämä kohta ei ole mistään, ja epäilikin että vaihtoaskel jalalla on luultavimmin jäänyt tavaksi. Miisan lonkista sanottiin Hattulassa, että ei ihan priimat joskaan ne eivät todennäköisesti tule mitenkään vaivaamaan, mutta Räihä katsoi samojen kuvien perusteella, että lonkat parasta AA ryhmää. Ensi vuoden alussa lähdetään sitten jännäämään virallisia kuvaustuloksia, ja toivottavasti lonkat silloinkin yhtä hyvässä kondiksessa:) Painoa oli kertynyt 15,5 kg, ja ei sitä varmaan kovin paljoa enää tulekaan!

Eilen oltiin Tiina Jaakkolan koulutuksessa omalla kentällä, ja Miisa pääsi aksaileen, kerran lupa annettiin. Tehtiin aluksi pakkovalssia ja siihen yhdistettynä takaakiertoa. Nämä meni todella hyvin, ohjaaja oli vaan palkkansa kanssa hieman hukassa. Sitten pimeää putkikulmaa ja päällejuoksua. Lähetin putkeen, ja Miisa kiersi koko putki puomi härdellin... ollaan tehty vähän kiertämisiä kotona:) No hoksas se sen putken sitten lopulta! Loppuun vielä putki, persjättö suoraa linjaa, ja Tiina oli palkkaamassa. Näitä täytyy treeniä, sillä Miisalla on ajatus juosta mun luo ja eihän se osaa vielä hakea esteitä muutaman treenin jälkeen. Tiina leikitti sitä vielä lopuksi, otettiin luopumistreeniä ja luvalla patukkaan kiinni iskemistä:) Pätevä pentunen <3
Mukaan tarttui myös tilatut lammas- ja tokopannat, ne on niin hienoja, ettei taida raaskia edes käyttää!
Nyt sit itse saikkuilen muutaman päivän, kun Venlalta tarttui flunssapöpö! Muuttoakin pitäis jaksaa tehdä jossain välissä, onneksi huomenna saapuu apujoukot kehiin!!

Someron aksat ja paimennukset

Maanantai ilta vierähti omalla kentällä arkitokolaisten ja toko ryhmän kanssa. Välillä miettii, että mites sitä osaa muita neuvoa, kun on kasapäin miettimistä omien koirien "ongelmissa". Mutta ihan kivaa, ja sivusta seuraajana sitä näkee niin asioita toisin, kuin itse tekisi. Tiistai aamusta suunnattiin Somerolle, jossa oli nyt viimeinen Aneten aksa, sain ihan yksityisopetusta, muita aksaajia ei tällä kertaa ollut. Anette teki meille ykkösluokan radan, joka päästiin puhtaasti läpi. Toki ne kontaktit!!! tuottaa vielä päänvaivaa. Helmi on niillä vielä epävarma, koska itse olen ollut epäjohdonmukainen niissä. Nyt kotona muutama viikko tehotreeniä laatikolla, ja katsotaan tuottaako tulosta. Myös yksi komea lentokeinu otettiin, mutta tuo koira on niin hassu, että se ei ole siitä moksiskaan... Ei onneksi sattunut mitään. Ja tämänkin se teki vaan ekalla kerralla, sen jälkeen se ilmeisesti muisti, että ainiin sehän tosiaan on keinu.

Sitten koiran vaihto ja Miisan kanssa lampaille. Eka otettiin vaan liinassa rauhottumista ja lampaiden lähestymistä. Aina kun osasi rauhoittua niin pääsi jatkamaan taas hommia. Toisella kerralla liinan kanssa vapaaksi, ja Marika tuli nyt alkuun meitä auttamaan. Muutaman karjaisun tarvitsi, ettei pöllyttäisi lampsuja, mutta muuten se meni aikas hienosti. Ja nyt huomasi, kuinka se kunnioittaa ääntä, karjaisusta otti heti välimatkaa. Loppu me oltiinkin ihan keskenämme ja voi kun oli kivaa. En tiedä kumpi sytty enemmän siihen touhuun, mä olen ainakin NIIN innoissani. Kotiläksyjäkin saatiin ja oli puhetta, että n. kolmen viikon päästä olis hyvä mennä seuraavan kerran. Miisa oli ihan poikki loppupäivän, joten luulen että sekin sai purkaa energiaa just siihen oikeaan hommaan. Siitä tulee hyvä pikku paimen :)

Tänään me tokoteltiin, ensin aamusta omalla kentällä, jossa merkkiä, ruutua ja seuraamista. Merkki tosi hyvä, ruudussa jäi vähän eteen, hetken odotin ja korjas saman tien oikeaan paikkaan. Illasta kotona vielä kapulatreeniä tunnarikapulalla. Se on vähän jäänyt ja kyllä taas huomasi. Mutta naksuttelulla kapula pysyi alun sähellyksen ja kapulan vaanimisen jälkeen jo aikas kivasti suussa. Otettiin pari sivulle tuloa loppuun kapulan kanssa ja siitä namipalkka maahan. Miisalle puolestaan tehokuuri noutoa, niin hyvä tulee... ehkä :)

Jottei Sera jää vallan varjoon, niin sepä livahti tänään ruokapussille herkuttelemaan. Aikas määrän se kerkes hotkasta, ja koira on sitten NIIN turvoksissa kun olla ja voi!! Tuossa se makaa ja taitaa se hieman (toivottavasti) kärsiä olostaan :) No toivon mukaan ei mitään sen enempää tuosta seuraa, aamulla on ilo herätä tutkimaan, mistä päästä on tavaraa tullut ulos...

Dinosaurukset koolla :)

Kylläpä aika menee kovaa vauhtia, viikot hurahtaa niin nopsaa, että perässä ei meinaa kestää. Koirien kanssa on puuhasteltu kaikennäköstä, Helmi on päässy Somerolla aksailemaan ja käytiin me Salossakin Taijan koulutuksessa. Omalla kentällä oli Vuorelan Lotta pitämässä treenejä, ja oli kyllä alkuun sen näkönen rata, että voi apua, mutta mehän selvittiin siitä aika kivasti. Ihan loppuun ei päästy kun jäätiin hiomaan muutamia kohtia, no olihan siinä lähemmäs 30 estettäkin.

Miisa murunen on vaan niin ihqu!! Mä oon niin saanu sellasen koiran, jota oon jo liian pitkään odottanu:) Ei sinänsä että nuo pilkulliset nyt mitenkään huonompia olis, MUTTA kyllä mä nautin kun ei tarvii pää punasena huudella edes yhtä koiraa pois hevosten paskakasalta tai jostain muualta. Koira tulee kun huutaa, se tekee kun pyytää ja aina valmiina kaikkeen. Että on nämä niin ääripäitä kun olla voivat. Dalmikset todella tarvitsevat kärsivällisen omistajan (joskus se on hiukka tiukassa) ja todellakin huumorintajuisen ihmisen (välillä hiukka hukassa) itselleen :D Miisis kävi Herpolan Ninalla hoidettavana, ja saatiin roppakaupalla hyviä ohjeita, nyt olis tasapainotyyny ja vielä kun mä sen tason siihen päälle saan niin eikös ala syvät lihaksetkin kehittyä!! Suski Korrin koulutuksessa oltiin viikko sitten, siellä saatiin vähän seuraamiseen ja leikkiin uusia ajatuksia, aika oli vaan ihan liian lyhyt, ja olisi tarvinnut olla koko päivä kuuntelemassa niin olisi saanut enemmän irti koulutuksesta.

Viime lauantai oltiinkin Somerolla pentutapaamisessa pikku Dinojen kanssa. Paikalle oli saapunut Pirkko, Ronja, Hilla, Raisa, Miisa ja Donny sekä "ottolapsi" Joku. Aamulla aloteltiin Woollandiassa paimennuksella, ja kyllä hieman jännitti ja pelotti mitä tapahtuu! No Miisa lähti hieman rämäpäiseen tyyliin lampaille, ja aika pian sain sinne Virpin ja aurauskepin kaveriksi :D No Miisa oli... Miisa! Tarvitsi muutaman muistutuksen, että lampaita ei syödä, niitä ei edes maisteta. Sitten alkoi homma toimia ihan kivasti, kun itse osais vaan liikkua, seurata ja ohjata koiraa sekä lampaita. Toisessa setissä oli jo paljon parempi, oltiin jo ilman apukäsiä pitkän aikaa keskenämme ja koira rauhoittui lopuksi hienosti antoi kiinni ja mentiin pois. Olipas kivaa, mutta pirun vaikeaa. Huomenna mennään kokeilemaan uudestaan, jokunen asia ehkä vielä mielessä näin kolmen päivän jälkeen. Sieltä jatkettiin Iso-Valkeelle, jossa oli ihanan lammen rannassa pieni mökki täysin metsän keskellä. Siellä vilisti 10 bortsua niin että metsät ja lammikot raikas. Kaikki tais säilyä vielä suht ehjinäkin:) Grillailtiin ja höpöteltiin ja sit pitikin lähteä kotiin, että pääs yövuroon töihin. Kiitos Anette, Tumppi, Virpi, Woollandia ja kaikki mukana olleet :) Oli kiva nähdä ja toivottavasti nähdään pian uudestaankin!!

Tämmösiä tapahtumia täällä, ja pian meijän poppoo pääseekin muuttopuuhiin koirien, hevosten, kanojen ja pupusten kera:) Onneks ei kovin kauas, mutta hommaa riittää!!