Vihdoin ja viimein on saatu edes hiukan pakkasta ja kuuraa maahan. Vielä viimeviikolla sai jatkuvasti pestä tuota karvaisinta eläintä, kun se pihalla kävi. Pellot täynnä rapaa ja ulkoilun jälkeen koirat oli myös sen näköisiä... Toivotaan, että saatais nyt nauttia näistä keleistä.
Miisa on EHKÄ oivaltanut tunnarin, saatiin muutamana päivä hienot onnistumiset ja sen jälkeen ei oo uskallettukkaa treenata :) Tai no nyt ei ole vain yksinkertaisesti ehtinyt, mutta huomenna taas jatkellaan harjoituksia. Noudot ja kapulan pito alkaa myös vihdoista viimein sujua, ja voin sitä sivulla kapula suussa rauhassa "kiusata" nakin kanssa ja kapula kestää tiukasti hampaiden välissä.
Viime lauantaina oltiin Aneten opissa Salossa, ja molemmat koirat pääsi aksaamaan. Helmin kanssa tehtiin hyvän mielen treenit, kun kisat oli sitten sunnuntaina. Treenit meni kivasti, rata oli meille sopiva ja pääsi vähän revittelemään. Saatiin kotiläksyjä, ja nyt tarttis ottaa kamera ja alkaa kuvailemaan ja lähettää jännittäviä videopätkiä Anetelle :D.. Miisan kanssa tehtiin 4-5 esteen sarjaa, jossa hyppyjä ja putki. Varsin viksu pentunen ja se ehkä RRRRakastaa agilityä. Anette treenas sitten kontaktin alastuloja A:lla ja tehtiin me pieni opetusvideokin taitavasta koirasta ekaa kertaa kontaktilla. Muutaman palkkauksen jälkeen se tarjosi jo hienosti oikeaa paikkaa. Nyt mä vaan toivon, että se muistaa sen ja kas, kontaktit on valmiit! Olispa tämä näin helppoa!!
Sunnuntaina lähdettiin sitten Lempäälään aksa kisoihin. Olin ilmoittanut Helmin kahdelle radalle. Jännitti aikas paljon, itellä taitaa olla kisataukoa takana 8-9 kk. Ekana oli hyppis, joka oli profiililtaan aikas simppeli. No toiselle esteelle meidän nollahaaveet jäi, kun hypyn jälkeen oli kepit ja en jättäny koiralle tarpeeksi tilaa ja se meni keppien väärälle puolelle, siitä vitonen. Loppu rata me nautiskeltiin ja olipa pilkulla vauhtia. Sekin taitaa rakastaa aksaa!! Sitä on aika helppo ohjailla ja se toimii ja menee tasan sinne mihin mä ohjaan eikä sävellä omiaan. Seran kanssa kun oli aina epävarmaa, ja sai pelätä sen näkevän jotakin kiinostavampaa. Meillä oli ihan hyvä etenemäkin 4,10m/s, ja kepeilläkin meni hetki ennenkuin sain sen oikealle puolelle. Sijoitus oli 6 ja osanottajia taisi olla vaivaiset 45 :o
Aksaradalle menin jo rennommin mielin, ja siinä jäin miettimään A:n jälkeistä elämää... otin riskin ja ajattelin että koira irtoaa putkeen, jolloin olisin päässyt seuraavan esteen taa jo ottamaan vastaan ja ohjaamaan kepit huolellisemmin. No just nyt se ei irronnut vaan pyörähti ja mielestäni tuosta se vitonen oli hiukan kyseenalainen... Mutta sitten olin jo auttamatta kepeillä myöhässä ja siitä toinen vitska. Mutta meille oli kuin voitto, koira nautti, mä nautin ja meillä oli superkivaa. Seuraavat kemut onkin jo katsottuna ja kisakuumehan siitä sitten iski.
Seran kanssa on juostu eläinlääkärissa sen juomisen ja pissavaivojen takia, ja koira on tutkittu melkeimpä kirsusta hännänpäähän. On otettu kokeita,röntgeniä ja ultraa. Ainoa mitä löytyi, oli struviitti kiteet ja nyt syödään liuotusruokaa. Aloitetaan vielä yksi ihmisille tarkoitettu lääke kokeiluun ja testataan saadaanko apua, ja onko kyseessä diabetes insipidus eli vesitystauti. Oivoi, täytyy taas olla onnellinen, että koirilla on vakuutukset, eipä olis muuten ollu varaa taas kaikkia näitä tutkituttaa..! Tässä taudista pätkä ihmisten puolelta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01011
Käytiin me viikolla Vappu Alatalon luona ilman koiria kaveriporukalla, ja nyt tarttis miettiä omaa henkistä valmentautumista. Kolmen kerran sessio ollaan sieltä varattu ja paljon tuli jo nyt mietittävää... ja niitä ihania läksyjä!
maanantai 25. marraskuuta 2013
lauantai 2. marraskuuta 2013
Häiriöö vol 2, vol 3 etc...
Miisan kanssa jatkettu häiriö treenejä uusien ja vanhojen tuttujen kanssa, ajatuksena se että koira pysyy mun mukana autolta asti vaikka muut treenailee. Jokioisilla ollaan pariin otteeseen käyty ja kehitystä on selvästi ilmassa. Nyt alkoi jo kestämään muiden vinkupallot ja koirien juoksemiset ympärillä, kun me hengailtiin kävellä pitkin poikin. Ja se asenne, millä se pari kertaa koitti livahtaa kattomaan muita kavereita, oli jo ihan eri, kun tässä taannoin aikasemmin...pientä nöyryyttä oli siis ilmassa eikä menny ihan soitellen sotaan!!
Ollaanhan me taas tehty, lähes joka päivä jotain hömpöttelyä. Ruutua ollaan tehty merkin kautta, ja palattu kosketusalustalle. Se nimittäin alkoi vaanimaan ja kyttäämään ruutuun mennessä jo pallopalkkaa ja tällä saatiin hommaa toimimaan. Kiitos tarkkasilmäisten kamujen :)
Tunnarilaudan sai lainaan, kun olin jo ihan toivoni menettänyt, että kuinka mä sen opetan kun ei oikein ottanu tuulta alleen. Nyt työstetty tehokuurina sitä, ja toivoa on että se pieni lamppu alkaa pikku hiljaa syttymään tuolla koiran pääkopassa. Ekalla kerrallahan se koitti nostaa kaikki kiinnikin olevat ylös, mutta ei se sentään koko hökötystä mulle tuonut :) Seuraava päivä meni jo paremmin ja nyt eilen kun tehtiin niin oma löytyi ja haistelikin jo ihan kivasti. Siis mahkuja on, että se sen vielä hoksaa :D :D!!! Saatiin lisäksi varasuunnitelma B, jos tämä ei nyt jostain syystä toimi!
Seuraaminen on ollut ittelle se kauhuliike, ja melkein jo ehdin jo Miisankin kanssa lannistua. Mutta kun salama kirkkaalta taivaalta, sille tuli joku oivallus mitä kuuluu tehdä. Ihan sairaan hienoja seuraamispätkiä on tehty nyt viime päivinä, ja kättä saan pitää nyt ihan missä vaan, ei se sitä seuraa!!!JESS!! No toki paikka välillä vähän edistää, ja sitä täytyy nyt vaan treenata. Mutta ajatus tärkein ja että saadaan motivaatio pysymään hyvänä.
Ja Helmin kanssa tein ihan hupi mielessä kanssa tunnaria, ja mitä se teki. Haisteli kapuloita ja noukkas oman kapulan ja toi mulle!! Olin mä ihan ällikällä päähän lyöty, mutta hetken mietinnän jälkeen totesin, että miks se olis muita koittanutkaan, kun ei niillä ole mitään merkitystä sille. Dalmis (ainakaan nämä) ei tee töitä yhtään enempää kuin on tarvis, joten miks se olis turhaan niitä "vieraita" kapuloita halunnutkaan kannella. Totesin, että kyllä tollaselle duracel bc:lle opetus on vaikeampaa, kun se rakastaa hakemista ja tuomista ja ennen kuin sen saa ajattelemaan ja tajuamaan mistä on kyse.
Helmin kanssa noukittiin Minna ja Unski viime lauantaina Somerolta kyytiin ja mentiin Salon koirahallille aksailemaan Taija Salokanteleen oppiin. No meillähän tyssäsi jo ekaan esteeseen, kun koira jätettiin aika kauas kahden suorassa linjassa olevan esteen taa... no Helmi tuli mun omia jälkiä luokse ja kiersi kauniisti kaikki!! No päästiinhän me kuitenkin tuosta sit jatkamaan ja ihan kivat treenit. Pimeitä putkikulmia ja päällejuoksuja täytyis treeniä. Jospa me päästäis siellä Loimaalla nyt talven aikana treenailemaan, kun muuten on talvi ajan treenaukset aika vähillä.
Torstaina käytiin Turussa mölliratakurssilla, ja meno oli jo aivan toista kuin viikonloppuna. Koira teki hyvin kontaktit, ja kepitkin alkoi avokulmasta menemään ihan kivasti. Pitkä rata, tehtiin osissa ja otettiin muutamaa kohtaa uudelleen, kun ohjaajalla oli niin laho pää, että ratakin unohtui :p
Miisan kanssa oltiin keskiviikkona paimentamassa ja voi kai jo sanoa, että molemmat ollaan nyt syttyneitä hommaan :) Miisa pääsi isolle laitumelle noin 20 lampaan sekaan. Olin hiukka kauhuissani ajatuksesta...mutta ihan turhaan. Koira oli kuin eri siitä, kun oltiin viimeksi pienessä aitauksessa. Muutaman kerran sain muistuttaa, ettei lähde kiertämään laumaa mun takaa, mutta sen jälkeen pysyi kivasti lauman takana. Ja kertaakaan ei koittanut jahdata lampaita entiseen malliin. Nyt harjoitellaan maahan menoja paremmin kotona paimennuskäskyllä. Mutta olipa kivaa ja talvella tullaan varmasti käymään, kun sisälläkin pääsee treenaamaan.
Sera on aiheuttanut pientä päänvaivaa ja käytiin lääkäri reissulla viime viikolla. Nyt antibioottia ja kipulääkettä ja katsellaan alkaisko ne jo pikkuhiljaa auttamaan.
Ollaanhan me taas tehty, lähes joka päivä jotain hömpöttelyä. Ruutua ollaan tehty merkin kautta, ja palattu kosketusalustalle. Se nimittäin alkoi vaanimaan ja kyttäämään ruutuun mennessä jo pallopalkkaa ja tällä saatiin hommaa toimimaan. Kiitos tarkkasilmäisten kamujen :)
Tunnarilaudan sai lainaan, kun olin jo ihan toivoni menettänyt, että kuinka mä sen opetan kun ei oikein ottanu tuulta alleen. Nyt työstetty tehokuurina sitä, ja toivoa on että se pieni lamppu alkaa pikku hiljaa syttymään tuolla koiran pääkopassa. Ekalla kerrallahan se koitti nostaa kaikki kiinnikin olevat ylös, mutta ei se sentään koko hökötystä mulle tuonut :) Seuraava päivä meni jo paremmin ja nyt eilen kun tehtiin niin oma löytyi ja haistelikin jo ihan kivasti. Siis mahkuja on, että se sen vielä hoksaa :D :D!!! Saatiin lisäksi varasuunnitelma B, jos tämä ei nyt jostain syystä toimi!
Seuraaminen on ollut ittelle se kauhuliike, ja melkein jo ehdin jo Miisankin kanssa lannistua. Mutta kun salama kirkkaalta taivaalta, sille tuli joku oivallus mitä kuuluu tehdä. Ihan sairaan hienoja seuraamispätkiä on tehty nyt viime päivinä, ja kättä saan pitää nyt ihan missä vaan, ei se sitä seuraa!!!JESS!! No toki paikka välillä vähän edistää, ja sitä täytyy nyt vaan treenata. Mutta ajatus tärkein ja että saadaan motivaatio pysymään hyvänä.
Ja Helmin kanssa tein ihan hupi mielessä kanssa tunnaria, ja mitä se teki. Haisteli kapuloita ja noukkas oman kapulan ja toi mulle!! Olin mä ihan ällikällä päähän lyöty, mutta hetken mietinnän jälkeen totesin, että miks se olis muita koittanutkaan, kun ei niillä ole mitään merkitystä sille. Dalmis (ainakaan nämä) ei tee töitä yhtään enempää kuin on tarvis, joten miks se olis turhaan niitä "vieraita" kapuloita halunnutkaan kannella. Totesin, että kyllä tollaselle duracel bc:lle opetus on vaikeampaa, kun se rakastaa hakemista ja tuomista ja ennen kuin sen saa ajattelemaan ja tajuamaan mistä on kyse.
Helmin kanssa noukittiin Minna ja Unski viime lauantaina Somerolta kyytiin ja mentiin Salon koirahallille aksailemaan Taija Salokanteleen oppiin. No meillähän tyssäsi jo ekaan esteeseen, kun koira jätettiin aika kauas kahden suorassa linjassa olevan esteen taa... no Helmi tuli mun omia jälkiä luokse ja kiersi kauniisti kaikki!! No päästiinhän me kuitenkin tuosta sit jatkamaan ja ihan kivat treenit. Pimeitä putkikulmia ja päällejuoksuja täytyis treeniä. Jospa me päästäis siellä Loimaalla nyt talven aikana treenailemaan, kun muuten on talvi ajan treenaukset aika vähillä.
Torstaina käytiin Turussa mölliratakurssilla, ja meno oli jo aivan toista kuin viikonloppuna. Koira teki hyvin kontaktit, ja kepitkin alkoi avokulmasta menemään ihan kivasti. Pitkä rata, tehtiin osissa ja otettiin muutamaa kohtaa uudelleen, kun ohjaajalla oli niin laho pää, että ratakin unohtui :p
Miisan kanssa oltiin keskiviikkona paimentamassa ja voi kai jo sanoa, että molemmat ollaan nyt syttyneitä hommaan :) Miisa pääsi isolle laitumelle noin 20 lampaan sekaan. Olin hiukka kauhuissani ajatuksesta...mutta ihan turhaan. Koira oli kuin eri siitä, kun oltiin viimeksi pienessä aitauksessa. Muutaman kerran sain muistuttaa, ettei lähde kiertämään laumaa mun takaa, mutta sen jälkeen pysyi kivasti lauman takana. Ja kertaakaan ei koittanut jahdata lampaita entiseen malliin. Nyt harjoitellaan maahan menoja paremmin kotona paimennuskäskyllä. Mutta olipa kivaa ja talvella tullaan varmasti käymään, kun sisälläkin pääsee treenaamaan.
Sera on aiheuttanut pientä päänvaivaa ja käytiin lääkäri reissulla viime viikolla. Nyt antibioottia ja kipulääkettä ja katsellaan alkaisko ne jo pikkuhiljaa auttamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)